lauantai 27. marraskuuta 2010

Ihmisien, jotka rikkoo pulloja ja levittelee lasinsiruja ympäriinsä, sietäisi vähän ajatella tekojensa seurauksia!



Tapahtui tänään: Ensin oli kiva ilta, leivottiin joulutorttuja Hennan ja Maiskan kanssa ja leikittiin koirien kanssa. Sitten kun Maiskan piti lähteä, niin minä, Henna ja koirat mentiin bussipysäkille saattamaan Maiskaa. Pysäkille tuli myös n. 6 hengen porukka, oikein kunnon teinikännit päällä, meluten ja käyttäytyen kuin idiootit. Äkkiä yksi niistä päätti sitten heittää lasipullon maahan paskaksi, vaikka roskis oli 5m päässä. Meni hermo, ja huudettiin Hennan kanssa että oliko ihan pakko, tajuatteko että tässä on koiria jotka voi astua noihin ja loukata. Poika, joka pullon heitti, näytti hieman nololta ja sano "joo sori". Yksi tyttö sanoi että anteeks, me ajatellaan enskerral. Muut sen sijaan nauro ja yksi kännityttö, joka hädintuskin pysyi pystyssä, naureskeli että eikö ne koirat kävele sinne minne te käskette, ni eihän ne sitten mihinkään lasinsiruihin astu.



Pistää niin vihaksi tuollaiset ihmiset! "#(¤%/#W()&¤/")&!!!!! Ihan oikeasti, mun koirat on kyllä remmissä silloin kun kuljetaan jalkakäytävillä, mutta mulla ei ole mitään supernäköä: en erota kirkkaita pullonsirpaleita vaaleasta lumihangesta, ja en pysty koiria pumpuliinkaan käärimään. Muistakaamme yhä että Jepen akillesjänne meni poikki sitä varten, että lasinsiru viilsi jalan ihan paskaksi. Jos sekin idiootti joka siellä Kaarinassa joskus sen pullon oli heittänyt olisi viitsinyt vaan viedä sen pullon roskiin, niin mun koira olisi terve. Sen sijaan Jepellä on loppuelämän metallilevy jalassa sisällä, ja ajoittain kipuja kun jalka on pahana. Ja vain siksi, että jonkun mielestä oli siistiä pistää se pullo paskaksi.



Että sellainen oli tämä ilta. Kiva kun jotkut ihmiset on niin hirveän ajattelevaisia!



PS: Mainittakoon vielä, että tämä bussipysäkki oli koulun, ALA-ASTEEN, edessä. Että kivat niille lapsillekin!

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

perjantai 12. marraskuuta 2010

Tiedon välitystä - koiria kateissa!


Tälläiset ilmoitukset osuivat puolituttujen kautta facebookissa silmään, ja laitan nyt tietoa eteenpäin, jos vaikka kävisi onni ja pienet pääsisivät takaisin kotiin...


 



 


Helmi kadoksissa! www.facebook.com/group.php


Kadonnut haukku seikkailee yhä jossain.

4.9.10 Paimiosta karkuun lähtenyt punaruskea Englanninvinttikoira on vielä hukassa. Koiralla ei ollut kaulapantaa karkuunlähtöhetkellä. Viimeisimmät tuoreet havainnot ovat Espoon seudulta. Kaikista mahdollisista havoinnoista jne pyydetään ilmoittamaan osoitteeseen johanna.lindroos@gmail.com


 

perjantai 5. marraskuuta 2010

Mutaa, mutaa se syksy tuo tullessaan.


Syksyiset terveiset kaikille noutajaperheen blogin lukijoille! Pahoittelut siitä että päivityksiä ei lokakuussa tullut lainkaan, meidän lauma on pysynyt nyt syksyllä harvinaisen kiireisenä. Jeppe on harvasenpäivä metsällä isän kanssa, Jerikin aina välillä mukana (silloin kun isän hermo kestää tuota turbokoiraa). Itse taas pysyn kiireisenä koirien kanssa touhutessa, opinnäytetyötä kirjoitellessa ja matkustaessa. Syksyllä on tullut reissattua runsaasti, kun syyskuun lopussa käväisin Tukholmassa ja lokakuussa taas Saksassa, Stuttgartissa.


 


Treenaaminen on meillä viimeisen kuukauden ajan jäänyt valitettavan vähälle, ajanpuutteen ja sairastelun vuoksi. Jeppeä ei oikein ole ollut aikaa treenata, poika kun on ihan käytännön töissä sorsametsällä. Ja hyvä että käy, siihenhän nämä noutajat on tarkoitettukin :) Jeppe nauttii suuresti kun on syksy ja saa metsästellä, toinen lemppari on tietysti iki-ihanat kurapellot joilla saa juosta mielin määrin. Eilen meillä oli suihkussa kaksi savenharmaata koiraa, suihkun jälkeen taas ruskea ja musta ;) Eipä Jeppeä "kipeä" jalkakaan paljoa vaivaa, siellä se mennä viuhtoo pellolla kuin kuka tahansa koira! :) Paraneminen on siis onnistunut aivan fantastisesti, toisin kuin alunperin odotettiin. Jalassa on kuitenkin vielä sisällä yksi metallilevy, jonka annetaan ollakin jos se ei ala vaivaamaan. Talvella näkee miten pakkanen vaikuttaa jalkaan, mutta sitä odotellessa on vielä paljon mutakelejä nautittavaksi!


 


Jeri taas sairastui valitettavasti kennelyskään. Joku ehkä muistaakin, että viime keväänä Jeri oli vähällä menehtyä kun kennelyskä iski rajusti ja aiheutti keuhkokuumeen ja keuhkoputkentulehduksen. Keväällä oltiin kaksi kuukautta sairaslomalla, syötiin lääkkeitä, valvottiin öitä ja käytiin eläinlääkärissä. Mutta onneksi siitä selvittiin, kuten tälläkin kertaa. Jeri alkoi eräänä iltana hieman yskiä, ja heti seuraavana aamuna soitin Jeriä keväälläkin hoitaneelle eläinlääkärille, Granholmin Sarille Vettoriin. Saatiin aika heti seuraavaksi päiväksi, ja sinne mentiin. Reilussa vuorokaudessa Jerin yskä oli jo pahentunut, ja oli enemmän kosteaa kuin kuivaa yskää. Kuvista sitten nähtiinkin heti keuhkoputken tulehdus, ja alkava keuhkokuume. Saatiin sitten heti antibiootit ja pari viikkoa sairaslomaa. Onneksi mentiin lääkäriin heti, kun tauti iski noin rajuna! Viimeksi kuivaa yskää ehti olla pari viikkoa ennenkuin tauti siirtyi keuhkoihin ja yskästä tuli kosteaa, nyt tässä kesti vain reilu vuorokausi. Kiitokset vielä Vettorin henkilökunnalle, etenkin Sari Granholmille joka tuntuu parantavan maailmaa ihan vain läsnäolollaan (tarkoitan siis että itse rauhoitun ja lakkaan stressaamasta koiran kunnosta heti kun pääsee Sarin vastaanotolle. Hän vain on sellainen ihminen, jolla on ihmeen rauhoittava vaikutus. Kuin luotu eläinlääkäriksi!).


 


Loppumainintana kerron vielä, että Jepen ja Jerin omat sivut on päivitetty (linkit tämän sivun oikeasta reunasta).


Ja sitten on vielä blogin uuden osion vuoro, eli päivän kuva. Kuvassa on Jeppe muistaakseni joulukuussa 2007. Jepen mielestä jäisenkin damin nouto on aivan uberkivaa :)