perjantai 23. joulukuuta 2011

Noutajaperhe toivottaa hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!


Hyvää joulua!



Huomenna se jo koittaa – joulu! Pimeän vuodenajan piristys, valloittavan ihana juhla jolloin saa hyvää ruokaa, rauhaa ja kaikenlisäksi vielä lahjoja. Voiko olla mitään parempaa? Tai noh, luminen joulu olisi vielä parempi mutta nyt kun sellaista ei tänne Etelä-Suomeen suotu niin paranee vain katsella vanhoja lumisia kuvia ja luottaa siihen että kyllä sitä lunta pian tännekin tulee.


 


Jeri omalla pihalla viime talvena


 


Näin joulun alla haluaisin muistuttaa teitä, rakkaat lukijat, siitä että kaikki jouluruokamme eivät nelijalkaisille ystävillemme sovi. Siispä lauantaina kun käytte joulupöytään muistakaa että koirille on parempi antaa ihan omat herkut ja itse keskittyä joulupöydän antimiin. Tässä muutama nyrkkisääntö koirien jouluruokavaliosta: 


Etenkin suklaa on myrkyllistä koirille. Vaikka konvehteja syödessä pieni napittava katse voi käydä sääliksi, niin älä anna koirallesi suklaata. Mitä tummempaa suklaata, sen myrkyllisempää se koiralle on ja jopa pieni pala voi olla hengenvaarallista. 


Myös joulukukat kannattaa pitää kaukana koirien ulottumattomista. Esimerkiksi joulutähti, hyasintti ja amaryllis ovat myrkyllisiä, ja ne on parempi säilyttää niin ylhäällä hyllyssä että koira ei niihin käsiksi pääse. Vaikka koirasi ei yleensä kasveja söisikään, voi uusi haju ym. innoittaa sen maistamaan kasvia. Minimoi siis riskit, ja laita kasvit koiran ulottumattomiin. 


Jouluna tunnetusti leivotaan paljon, ja syytä on muistaa että koiran ei kuullu taikinakulhoa nuolla. Taikina meinaa kohoaa koiran vatsassa ja voi aiheuttaa kipua ja turvotusta. Joulukinkku on myös pois koirien ruokalistalta, sillä se on yleensä aina liian suolaista koirille. Myös joulukinkun luut on parempi vain heittää pois, sillä joulukinkun luista irtoaa helposti teräviä palasia jotka voivat aihettaa vahinkoa koiran ruuansulatuselimistölle, tai ne voivat jäädä kiinni ruokatorveen. Myös luu-ummetus on ikävä sivuoire tälläisten luiden syönnin jälkeen. Glögiä juodessa rusinat on syytä pitää omassa kupissa, sillä koiralle ne ovat myrkyllisiä. 



Jeppe ja Jeri riehumassa omalla pihalla viime talvena


 


Lähes kaikissa myrkytyksissä koiralle voi ensihoitona antaa lääkehiilta, jota olisi hyvä säilyttää omassa kotona varmuuden vuoksi. Lääkehiiltä käytetään myös ihmisten myrkytystapauksissa, ja sitä saa ostettua apteekista ilman reseptiä. 


Jouluna suurin osa eläinlääkäriasemista on kiinni, ja varmuuden vuoksi jokaisen koiranomistajan kannattaisi jo valmiiksi tarkistaa päivystävän eläinlääkärin yhteystiedot jo ennen pyhiä – hätätapauksessa kun jokainen minuutti on tärkeä, ja silloin ei enää ehdi numeroita tarkastella.


 


Hyvää ja turvallista joulua teille toivottaa,


Noutajaperhe


 



 


 


torstai 3. marraskuuta 2011

Terve Jeri <3


Tiistaina oli jännittävä päivä - päästiin vihdoin ja viimein lonkka- ja kyynärkuville Jerin kanssa! Meillä on jo neljä kertaa ollut aika varattuna kuville, mutta ekalla kahdella kerralla iski kennelyskä niin ettei saanut sitten tietystikään nukuttaa, ja kolmannella kerralla viime keväänä Jeri loukkasi itsensä ja joutui tyräleikkaukseen. Neljäs yritys oli lokakuussa mutta eläinlääkäri itse perui ajan kun joutuikin koulutukseen, mutta nyt, vihdoin ja viimein viidennellä kerralla, me todella pääsimme näihin kuviin!! :)


Eläinlääkärireissu sujui kokonaisuudessa hyvin. Ensin Jerille laitettiin silmätutkimusta varten silmätipat, ja tutkittiin silmät. Tästä Jeri oli vähän paniikissa kun ei nähnyt kunnolla (tipat laajentavat pupilleja ja sumentavat hetkellisesti näköä), huolestuneena hän yritti koko ajan kiivetä syliini jotta olisi turvassa <3 Silmätutkimuksen jälkeen Jeri saikin nukutuspiikin (jonka vaikutusta vastaan taisteli viimeiseen asti seisten), ja tämän jälkeen siirryttiin röntgeniin kuorsaamaan ja ottamaan viralliset kyynär- ja lonkkakuvat. Kuvaus sujui loistavasti, ja herätyspiikin vaikutusta odotellessa Jerille laitettiin vielä niskaan mikrosiru (entiseltään vain tatuointi, mutta nykyään Ruotsiin menoa varten on suositus että olisi mikrosiru. Itse suosin muutenkin mikrosiruja, tatuointi on helppo naamioida/poistaa ja se usein kuluu huonosti luettavaksi) sekä kirjoitettiin virallinen passi. Joten nyt mekin saamme matkustella! Jossain vaiheessa olisi tarkoitus Ruotsiin mennä, joten tätä varten halusin Jerille passin ja sirun.


Virallisten tutkimusten osalta tulokset olivat parhaat mahdolliset, eli silmät olivat terveet, lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Jeri on siis oikein terve ja hyväkuntoinen noutaja :)


Lopputiistai sujuikin sitten nukutuskrapulassa, Jeri murjotti koko illan maaten omalla pedillään, katseli mua ilmeellä "MIKSI sä veit mut taas eläinlääkäriin ja annoit niiden nukuttaa munt? Sä tiedät että mä INHOAN nukutusta!!". Onneksi Jeri kuitenkin antoi olon parantuessa tämän anteeksi, etenkin kun hyvien tulosten kunniaksi sai illalla herkkuruokaa, makkaraa ja raejuustoa :)

tiistai 25. lokakuuta 2011

Syyskuvia


Sienestystä, treenailua, uimista, lenkkeilyä, pitkiä metsäkävelyitä, koirakavereita, leikkejä, koulua ja töitä... Niistä on meidän lauman syksy tehty.


 














 


 

lauantai 8. lokakuuta 2011

Avunpyyntö


Avunpyyntö osui silmiini, ja tapanani on jakaa kaikki tälläiset viestit. Blogilla on kuitenkin sen verta lukijoita että kai tämä viesti aina muutaman lisäihmisen tälläkin tavoin tavoittaa:


"KAVERIT auttakaa meitä ja levittäkää tätä viestiä, pieni ele sinulle, iso meille!! Onko kellään sukulaisia/tuttuja SUOMUSSALMELLA?? Vaalea labradorinoutaja Leevi on hävinnyt Hossan leirintäalueelta. Koira on kiltti ja antaa kiinni, mutta sokea!! Olkaa ystävällisiä ja levittäkää tätä viestiä!  Kaikki keinot käyttöön jotta Leevi-rakas löytyy!!! JAKAKAA KIITOS vaikka ei olekaan tuttuja sielläpäin, tämä viesti voi välittyä jonkun tuttusi kautta jollekin suomusalmelaisille!! T: Terhi, 0405884015"


perjantai 23. syyskuuta 2011

Rakkaudella pentusi


 


Facebookista löytynyt tarinanpätkä, joka sai kyyneleet silmiini:


Minä kuolin tänään. Kyllästyit minuun ja veit minut löytökotiin. Heillä oli täyttä ja minä vedin lyhyen tikun. Olen mustassa jätesäkissä kaatopaikalla nyt. Joku muu pentu saa lähes käyttämättömän hihnan minkä jätit. Kaulapantani oli pieni ja likainen, mutta nainen otti sen pois kaulasta ennenkuin lähetti sateenkaarisilloille. Mutta olisinko kotona vielä jos en olisi syönyt kenkiäsi? Minä vain leikin kun sinä unohdit ostaa pennun leluja. Olisinko vielä kotona jos olisin ollut sisäsiisti? Nenäni hinkkaaminen jätöksiini sai minut vain häpeämään ulostamista. On kirjoja ja kouluttajia jotka olisivat opettaneet sinulle miten opettaa minut menemään ovelle kun tulee hätä. Olisinko vielä kotona jos en olisi tuonut kirppuja kotiin? Ilman kirppumyrkkyä en päässyt niistä eroon sen jälkeen kun jätit minut ulos päiviksi. Olisinko vielä kotona jos en olisi haukkunut? Yritin vain sanoa että "minua pelottaa, olen yksinäinen, olen täällä! olen täällä! ja haluan olla paras ystäväsi." Olisinko vielä kotona jos olisin tehnyt sinusta onnellisen? Hakkaaminen ei opettanut minua miten sinä voisit olla onnellinen. Olisinko vielä kotona jos olisit pitänyt minusta huolta ja opettanut minulle käytöstapoja? Et kiinnittänyt minuun mitään huomiota ensimmäisen viikon jälkeen mutta minä vietin kaiken aikani odottamalla että rakastaisit minua. Minä kuolin tänään. Rakkaudella pentusi.


Välitä tätä viestiä eteenpäin: oOn aika lopettaa eläinten pahoinpitely!


 

torstai 22. syyskuuta 2011

Uusi työ/Syysretkiä


Olen aloittanut uuden työn bloggarina Primapet Prenium Oy:lle. Kirjoitan freelancerina blogitekstejä Hau Hau -sivustolle. Blogiamme voi siis vastaisuudessa lukea myös osoitteesta: www.hauhau.fi/klubi/


Säilytän kuitenkin myös tämän perusblogin ja tulen tänne myös lisäilemään juttuja, eli älkää rakkaat lukijat hyljätkö meitä :)


Tässä uusin blogitekstini joka on jo julkaistu Hau Hau -sivustolla (kokonaisuudessaan jutun voi lukea ylläolevasta linkistä):


 



Syksy on jo pitkällä ainakin jos säätilaa katsotaan – vettä tulee taivaalta koko ajan. Se ei kuitenkaan labradorinnoutajien omistajia estä liikkumasta, nämä koirat kun vain nauttivat sateesta ja mudasta. Jerin lempipuuhaa onkin syksyisin makoilla kaikissa ihanissa kuralammikoissa. 10cm mutaa ja 1cm vettä on labbikselle unelmien uima-allas! Tavallisten lenkkien lisäksi meillä on nyt ollut myös muutamia syysretkiä ohjelmassa: 


11.9 sunnuntaina olimme päivän Paraisilla Airiston meripelastuskeskuksessa. Jerin kasvattaja Nina järjesti siellä jokavuotiset pentutreffit Vesipedon kennelin kasvateille. Valitettavasti kovin moni ei tänä vuona päässyt osallistumaan, mutta mukava tapaaminen meillä oli silti. Päivään kuului mm. vepeilyä (eli siis vesipelastusta), tokoilua, leikkimielistä kisaa sekä hyvää ruokaa ja seuraa.


Vesipedon kennelin koiria. Jeri on neljäs koira oikealta.


 


Itse en koirieni kanssa harrasta vepeä enkä tokoa, mutta tykkään silti touhuta mukana näissä hommissa. Olin tälläkin kertaa vepessä vapaaehtoisena hukkujana, jota aloin katua heti kun näin rannan: meri oli aivan täynnä meduusoja! Tiedän kyllä että suomalaiset meduusat eivät polta ja ovat aika nättejä jne, mutta se ei silti estä minua pelkäämästä niitä kuin ruttoa. Urhoollisesti (tai välillä vähän vähemmän urhoollisestikin kiljuen) hypin silti veneestä veteen kerta toisensa jälkeen ja annoin koirien pelastaa minut. Oli muuten aidon näköistä hukkumista koska olin joka kerta vedessä aivan pakokauhussa kun meduusoja oli kaikkialla ympärilläni! Vesi oli muuten jo aika kylmää aurinkoisesta syyspäivästä huolimatta.


Myös Jeri sai ensimmäistä kertaa elämässään harjoitella hukkuvan pelastamista. Raukkaparka oli jo rannalla aivan stressissä kun näki että kerta toisensa jälkeen tyhmä omistaja tippuu veneestä ja pärskii siellä vedessä – eikö se osannutkaan uida? Jerin vuoron tullessa hän ui luokseni kuin torpedo, mutta ei aivan ymmärtänyt tätä pelastamisosaa, vaan keskittyi enemmän naamani nuolemiseen. mso-symbol-font-family:Wingdings">:) Vepessä koiran olisi tarkoitus ottaa hukkuvan kädessä olevasta kapulasta kiinni ja raahata tämä siitä rantaan. Noh, Jeri otti kyllä kapulan suuhunsa, mutta ei oikein ymmärtänyt miksi minä siinä roikuin. Lopulta uimme sitten yhdessä rantaan ja Jeri oli onnellinen kun huomasi että kyllähän se omistaja yhä osaa uida :)


Toinen tähän mennessä tapahtuneista syysretkistämme sijoittui Lietoon Nautelankoskelle. Aivan upea paikka, kannattaa käydä. Kävin siellä Jerin kanssa eräänä arki-iltana vähän ottamassa kuvia ja kävelyllä. Tarkoitus olisi mennä ensiviikolla uudestaan molempien koirien kanssa kunnon retkelle.


 


Jeppe ei tällä kertaa ole ollut retkillämme mukana, sillä hän on ollut viikon ajan isäni kanssa Kuusamossa kanalintumetsällä. Isän mukaan Jeppe on hienosti osannut itsenäisesti etsiä riistaa ja merkata ne isälle, sekä ylösajaa linnut hienosti. Saalistakin on tullut, ja ennen kaikkea sekä ihmisillä että koirilla on kuulemani mukaan ollut oikein antoisa reissu Kuusamon kauniista luonnosta nauttien.


 


Vietimme muutenkin Liedossa koko viimeviikon, sillä kaverini Laura miehineen oli matkoilla ja olin heidän luonaan hoitamassa heidän koiriaan. Jerillä oli Liedossa kaverina yksi belgianpaimenkoira, kaksi mäyräkoiraa ja yksi dreeveri. Jeri pitää erityisesti tästä dreeveristä, Kaisasta, kenen kanssa he ovatkin ihan parhaita kavereita mso-hansi-font-family:"Times New Roman";mso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:
Wingdings">J
Oli erittäin mukavaa vaihtelua kaupungille saada asua viikko maaseudun rauhassa niin että koirat saivat juosta vapaana. Lisäksi oli mukavaa että Jerillä oli paljon seuraa, eikä hän näin ehtinyt ikävöidä matkoilla olevaa Jeppeä. Menemme Lietoon taas parin viikon päästä viikonlopuksi koiravahdeiksi – yritän silloin ottaa kuvia Jerin leikeistä ystäviensä kanssa!


 

perjantai 12. elokuuta 2011

Kyyhkyllä


Keskiviikkona tuli korkattua kauan odotettu metsästyskausi. Aamu meni kyyhkyllä, ja saalistakin tuli, tällä kertaa 7kpl. Pääasia kuitenkin oli että molemmat koirat pääsi noutamaan. Isäni ampui Jepelle ja saivat 4 kyyhkyä. Isän kaveri Jorma ampui minulle ja Jerille, ja kolme kyyhkyä tuli saaliiksi. Kiitos vielä ampujille! :)


Molemmat koirat olivat aivan liekeissä aamusta alkaen. Ensin vähän ihmettelivät että miksi jo viideltä noustaan, mutta kun näkivät mitä vaatteita alan ottaa päälle ja että metsästysreppu ilmestyi eteiseen, niin molemmat arvasivat jo mitä tuleman pitää. Sitten ei siitä innostuksesta tullut loppua ennenkuin illalla vasta :D Jeri oli pellolla niin innoissaan että meinasi varastaa yhden kuvankin, mutta tajusi kyllä äkkiä että tämähän oli kiellettyä, kuvien on pysyttävä pellossa jotta tulee lintuja.


Kolme tuntia vietimme Askaisissa pellon reunalla, ja hienosti meni. Molemmat koirat kävivät todella kuumana ja Jeri vähän sähläsi passissa kun ei olisi millään malttanut olla hiljaa paikoillaan, mutta nuoreksi koiraksi pärjäsi kuitenkin harvinaisen hyvin. Salamannopeasti ja määrätietoisesti kyyhkyt palautuivat aina. Jeppe teki erityisen hienoa hakutyötä etsiessään haavakkoa. Jerikin pääsi noutamaan yhden haavakon ja toi senkin hienosti minulle, tosin jos jotain pitää sanoa niin ehkä vähän turhan kovin otti kiinni tästä haavakosta joka pyristeli, mutta kyllä se vielä oppii. Metsästyksen jälkeen jäi kyllä tosi hyvä fiilis. On aina hienoa nähdä kun koirat pääsevät tekemään sitä mihin ne on alunperin tarkoitettu ja mikä niillä on geeneissä. Lisäksi sydäntä lämmitti se, että kyllä mulla on kaksi aikas hienoa metsästyskoiraa vaikka itse sanonkin :) <3


Se kyllä jäi harmittamaan että unohdin aamulla kameran kotiin! Pellolla oli harvinaisen kaunis aamu, koirat söpöstelivät passissa ja saaliista olisi ollut kiva saada kuvia, mutta se jää nyt ensikertaan (joka toivon mukaan on lauantaina).

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Vapaa pentu/Vaajasalmen reissu


Yllättävän peruutuksen vuoksi yksi Jepen ja Vickyn lupaavasta yhdistelmästä tullut pentu on yhä vapaana! Kyseessä on musta urospentu. Mikäli haluat itsellesi hyvän metsästyskaverin, otathan yhteyttä Anu Jääskeläiseen, puh. 0503665432. Pennut ovat nyt 6 viikon ikäisiä.


Olin molempien poikien kanssa edellisviikonlopun Vaajasalmessa Anun luona katsomassa pentuja. Kovin suloisia otuksia ovat, ei voi muuta sanoa <3 Reippaita ja uteliaita pentuja kaikki, rohkeita ja rasavillejä. Kyllä niistä hyviä metsästyskoiria kasvaa :) Viikonloppu oli antoisa, tuli vietettyä paljon aikaa järvessä, tutustuttua Vaajasalmeen, vietettyä aikaa mukavien ihmisten ja ihanien koirien kanssa jne. Ainut harmi reissussa oli se, että kotiin viemisenä Jeri oli saanut hotspotin josta kirjoitinkin jo aikaisemmin :/ Onneksi Jerikin alkaa jo kovaa vauhtia parantua, antibiottien ansiosta haavat ovat jo paljon paremmassa kunnossa!


Kiitos vielä Anulle kun otit meidät vieraiksi viikonlopuksi :) Tässä vähän kuvia viikonlopun vietosta:



Pentuja, niin suloisia <3





Pennunostajia jotka kävivät katsomassa tulevia koiriaan :)



Jippu (Anun pentu) haukottelee :)



Jauhelihaa nam nam






Jeri ja pennut :) Jeri piti pennuista kovasti!



Pojat katselee uteiliaina pentuja



Ylpeä isä ja lapsensa





Ukkoskuuro!



Jepunias uiskentelee



Koskella



Jeppe veneretkellä



Jeri laiturilla




Jeppe laiturilla



Pojat järvessä



Kotimatkalla. Jeppe tönöttää takaluukussa, Jeri nukkuu eikä siksi näy kuvassa. Paikka taisi olla Jyväskylä.



Auringonlasku



Kotimatkalla tuli nähtyä reilu parikymmentä peuraa, suurin osa Urjalan alueella.



Nuori peuravasikka ja emo



Kuvanlaatu ei ole huima kun otettu todella kaukaa


 

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Kirous nimeltä hotspot


Epäonnen kierre jatkuu, ja eihän viimeisestä tapaturmasta ole vielä paljonkaan aikaa kun Jeri sairastui taas. Tällä kertaa hotspottiin.


Hotspot on tyypillinen ihosairaus esimerkiksi noutajilla. Hotspot elää valmiiksi koiran omassa bakteerikannassa, mutta vaatii ulkoisia ärsykkeitä kehittyäkseen tulehdukseksi. Tälläinen on esimerkiksi hyönteisen pisto jota koira raapii rikkoen ihonsa. Edesauttavia tekijöitä ovat erityisesti uinti, bakteerit viihtyvät kosteassa ja lämpimässä. Tämä onkin kesähelteillä monen noutajaperheen riesa.


Hotspot aiheuttaa koiran iholle märkivän tulehduksen, joka haisee voimakkaasti. Jerin kanssa huomasin tämän maanantai aamuna kun olimme edellisenä yönä palanneet Vaajasalmelta. Jerin turkissa oli korvan vieressä ja kaulassa kohtia, joissa turkki oli aivan limainen. Pesin koiran, ja huomasin että iho oli näissä kohdissa aivan vereslihalla ja kosketusarka. Kahden tunnin kuluttua kun pääsimme eläinlääkäriin oli tulehdus jo levinnyt huomattavasti. Hotspotille on tyypillistä räjähdysmäinen leviäminen. Parannuskeino on yksinkertainen: karvat pois niin että tulehtuneiden alueiden ympärillä on vähintään sentti tervettä ihoa, antibioottikuuri ja salvaa.


Lähes kaksi tuntia kului eläinlääkärissä kun Jeriä ajeltiin paljaaksi. Tulehtuneita alueita oli jo runsaasti, eläinlääkärikin sanoi että ei ole aikoihin nähnyt näin pahaa hotspottia. Kaula ja korvanvierustat olivat aivan vereslihalla. Jeri oli pakko nukuttaa jotta alueet saatiin hoidettua.


Ajelun jälkeen alueet pyyhittiin laimennetulla betadine-liuksella, ja voideltiin antibiootti-voiteella. Kotiin saimme kipulääkettä, antibiootteja per os ja antibioottivoidetta. Niin, ja puolikaljun koiran. Raukkaparka oli eilen aivan järkyttävän kipeä, ei pystynyt oikein olemaan mitenkään päin kun avoimista haavoista vaan valui verta ja mätää. Tänään kuitenkin antibiootti on jo purrut, ja haavat eivät enää eritä läheskään niin paljon kuin eilen. Kipeät ne toki ovat yhä, ja Jerin on vaikea olla kun ei löydä sopivaa asentoa kun koko ylävartalo sattuu :(


Nyt täytyy vain toivoa että Jeri paranisi pian ja että hotspotista ei tulisi meille jatkuvaa riesaa. Monillahan se kroonistuu ja jää vaivaamaan.