Kesä ja sen riesat

Täällä Etelä-Suomessa on viimeisen viikon aikana saatu paistatella oikein kunnolla auringossa. Muutamaa ukkoskuuroa lukuun ottamatta aurinko on paistanut koko rahan edestä, ja lämpöä on ollut jo vähän liikaakin joidenkin mielestä :) Voinemme siis virallisesti julistaa kesän alkaneeksi!

Koirat nauttivat alkaneesta kesästä täysin rinnoin – vihdoin pääsee taas uimaan oikein kunnolla! Viikonloppuna käytiinkin nauttimassa tästä harrastuksesta oikein monipuolisesti: koirat uivat päivän aikana sekä joessa, meressä että järvessä! Muu liikunta jäikin vähän vähemmälle kuumuuden vuoksi. Illalla sään viilentyessä on hyvä mennä lenkille mutta päivällä ei tule mitään, molemmat koirat uupuvat jopa minua nopeammin kuumuuden vuoksi. Päivät ovat siis menneet pikkukävelyiden ja uinnin parissa, sekä omalla pihalla hengaillen – siellä molemmat pojat ovat tyytyväisinä maanneet varjossa ja syöneet luita :)

Kesän riesojakin, eli punkkeja ja kyykäärmeitä, olemme jo kohdanneet. Käärmeitä ei onneksi lähietäisyydeltä, mutta yksi punkki oli jo Jepessä. Nyt sitten laitettiin taas punkkien ”torjuntaliuosta” koirille, toivottavasti pysyvät punkit kaukana. Meillä on jo vuosia ollut käytössä Expot-niminen valmiste joka tuntuu sopivan meidän koirille hyvin – punkkeja ei ole käytön aikana ollut kuin yksi ja mitään sivuoireita ei onneksi ole ikinä ilmaantunut. Olen lukenut että monille koirille on näistä punkkiliuoksista tai punkkipannoista tullut esim. iho-oireita, mutta me olemme onneksi välttyneet näiltä. Niin kauan kun sivuoireita ei ole niin käytän kyllä tuota torjuntaliuosta, sillä borrelioosin vaara on todellinen koirillakin ja voivat punkit kulkeutua koirassa kotiin ja sitä kautta ihmiseenkin. Inhottavia otuksia ne punkit kyllä ovat! :(  Jos punkit ja niiden torjunta eivät ole tuttu juttu, niin kannattaa lukea taustatietoa vaikka täältä:http://www.elainlaakariin.fi/koiran-ulkoloiset-koiran-punkki-koiran-tai-koiran-kirppu/

Punkkien lisäksi kannattaa varautua myös näihin hieman isompiin riesoihin eli käärmeisiin. Oletteko huomanneet että koiran ensi-apu ohjeet käärmeenpiston varalle ovat muuttuneet: Kyypakkausta ei enää itse asiassa suositella annettavaksi koirille sen sisältämän kortisonin vuoksi, sillä kortisoni ei ole koirille kovinkaan tehokas lääke kyynpuremaan ja sen haittavaikutukset voivat olla suuret. Poikkeuksena on kuitenkin ainakin jos kyy pistää koiraa hengitysteiden alueelle – tällöin pistokohta saattaa turvota voimakkaasti ja haitata hengitystä. Näin kesän koittaessa kannattaa kerrata kyyn pureman hoito-ohjeet esimerkiksi täältä:http://www.elainlaakariin.fi/kyyn-purema/

Lopuksi haluan jakaa muutaman hauskan kuvan Jeristä ja hänen uusista ystävistään :) Kaverillani on kaksi koiranpentua, toinen malinois ja toinen saksanseisoja, joista on tullut Jerin uusia parhaita kavereita. Etenkin tämä malinois jaksaa juosta Jerin perässä tunnista toiseen, riekkua toisessa kiinni ja taistella leluista :) Jerikin pääsee taas toteuttamaan sisäistä kutsumustaan, eli tarhantätinä oloa näiden pentujen kanssa kuten kuvista näkyy:

Jeri näyttää rakkaille lapsosilleen miten kurakuoppaa kaivetaan niin, että saa itse kunnon mutakerroksen päälleen.

Jeri ja Ässä harjoittelevat yhteisnoutoa. Vähän vielä on syytä treenata, sillä pojat meinasivat törmätä puuhun tuosta palikasta kilpaillessaan.

Jeri on (vielä toistaiseksi) nopeampi kuin pennut ja nauttii tästä täysin rinnoin.

Ei, kyseessä ei ole näköharha: varjoisassa paikassa metsän kulmassa oli vielä huhtikuun lopussa lunta! :) Sehän oli poikien mielestä ihan parasta: ensin juostaan täysillä nurmikolla ja sitten lumeen viilentymään.

Riikka & Co

Kevät!

Vihdoin se on täällä – ihana, kauan odotettu kevät! Lumi sulaa, linnut laulavat ja jalkojen alla rapisee taas ihana hiekkatie. Poikien mielestä parasta tässä on tulvivat ojat ja joet. Onko mitään parempaa kuin koko lenkin mittainen ikioma kahluuallas? Eikä siinä tarvitse edes tyytyä kahlaamaan, vaan Jerin ja Jepen mielestä on täysin normaalia heittäytyä myös maate tulvivaan ojaan – siinähän saa hyvän kylvyn samalla! :D

Jeppe lempiojassaan pulikoimassa

Tämä 9gag.com sivustolta löytynyt kuva jaksaa aina naurattaa – ihan niinkuin Jeppe ja Jeri! :)

Molemmilla pojilla on tapana kerätä vauhtia jo vähän ennen tulvivaa ojaa ja sitten juosta aivan täysillä sen läpi. Tämän jälkeen täyskäännös ja uudestaan, sitten vielä täyskäännös ja yleensä tällä kolmannella kerralla heittäydytään maate ihanaan vesi-/mutalätäkköön. Kyllä se vaan niin menee, että 5cm vettä ja 10cm mutaa on labradorin unelmien uima-allas! Näin omistajan kannalta tämä kyllä on vähän rasittavaa, kun aina saa pestä koiria ja pestä pyyhkeitä ja pestä lattioita, mutta en raaski noita vallattomia poikia kieltääkään. Heillä näyttää olevan aina niin hauskaa kun pääsevät kuraan leikkimään, että hellyn päästämään heidät vaikka tiedän lopputuloksen.

Toogapoika Jeri tykkää käydä kurassa kylpemisen jälkeen suihkussa ja kuivatella sitten pyyhkeeseen käärittynä

Kevään tullessa tulee kuitenkin myös tiettyjä ongelmia. Lumien sulatessa kaikki ihanat tuoksut tulevat esiin ja muutenkin keväisin tuntuu olevan erityisen paljon narttukoiria juoksuissa, ja Jerin on välillä vähän vaikea kestää kaikki nämä ylitsevuotavan ihanat hajut. Hän on, hmmh, vähän liian innoissaan. Haluaisi päästää kaikkien tyttöjen luo ja mieluiten heti ja koko ajan. Jerillä on vaikeuksia ymmärtää, että kaikki nartut eivät halua leikkiä tälläisiä leikkejä hänen kanssaan, eikä hän myöskään ymmärrä miksi minä ne kiellän. Yritys päästä kaikkien ihanien tyttöjen luo ja selkään on hällä kuitenkin kova, ja tämä aiheuttaa välillä jonkin verran ristiriitoja meidän noutajaperheessämme, sekä vaikeuttaa Jerin sosiaalista elämää. Häntä ei näes voi tämän hurmion vallassa päästää leikkimään tuttujen tyttökavereiden kanssa vaikka näillä ei juoksuja olisikaan, sillä Jerillä on mielessä tasan yksi asia.

Tämän innokkuuden vuoksi olen saanut pariinkin otteeseen koiratutuilta ehdotuksia kastroida Jeri. En kuitenkaan itse tätä haluaisi niin kauan kuin tästä innokkuudesta ei ole terveydellisesti haittaa. Tiedän että jokaisessa nukutuksessa ja leikkauksessa on riskinsä, enkä siis haluaisi ”turhaan” pistää koiraani leikkauspöydälle. Lisäksi olen huolissani kastraation mahdollisista seuraamuksista. Olen kuullut että monet koirat ovat kastraation jälkeen laiskistuneet ja lihovat helpommin kuin ennen. Toisten mielestä asialla ei taas ole mitään negatiivisia puolia, ainoastaan positiivisia eli rauhoittaa sukupuoliviettiä eikä voi vahingossakaan siittää pentuja. Toiset taas ovat kertoneet, että heillä kastraatiolla ei ollut mitään vaikutusta, uros on yhä aivan pyörällä päästään kun tyttöjä on lähellä, ja ainut asia joka on muuttunut on se, että uros ei voi enää siittää pentuja.

En ole itse ikinä tuntenut yhtään urosta sekä ennen että jälkeen kastraation, joten minulla ei ole vertailukohtaa ja tietysti tarvitsee myös muistaa että jokainen koira on yksilö: ei ole varmaa tapaa sanoa miten Jeri reagoisi kastrointiin. Olen nyt kuitenkin päättänyt että en leikkauta Jeriä. Oma sisäinen ääneni jankuttaa että jos ei ole sairautta/vammaa tai muuta terveydellistä syytä niin miksi ihmeessä laittaa terve koira leikkauspöydälle. On se totta, että Jeri toohottaa paljon, välillä rasittavuuteen asti, ja käy vähän liian kuumana tyttöjen vuoksi, mutta aion odottaa jos vaikka 5 vuotta olisi se maaginen ikä, jolloin Jeri aikuistuisi tämän asian suhteen… :) Jos jossain vaiheessa jokin terveydellinen syy tälle leikkaukselle ilmenee, niin sitten tietysti asiaa harkitaan uudestaan, mutta toistaiseksi asia saa jäädä. Olisin kuitenkin utelias kuulemaan teidän lukijoiden kokemuksia: onko teidän koiria kastroitu, minkä ikäisinä ja oletteko huomanneet millaisia käytösmuutoksia?

Riikka & Co