tiistai 21. lokakuuta 2014

Muuttopuuhia



Sateinen syksy tuntuu menevän ohitse kiitäen, kun koko ajan riittää tekemistä. Tämän takaa yksi erittäin iso muutos, nimittäin muutto uuteen asuntoon. Olemme nyt lokakuun alusta lähtien asuneet uudessa asunnossa Jerin kanssa – Jeppe hengailee isäni luona, hän kun stressaantuu aina kovasti kaikenlaisesta pakkaamisesta ja touhuamisesta, joten olen katsonut parhaaksi että hän viettää hermolomaa isäni luona ja minä saan rauhassa järjestää paikat kuntoon uudella asunnolla.
Pikkuhiljaa alamme tottua uuteen kotiin, vaikka hieman kyllä on ikävä vanhaa opiskelija-asuntoamme. Uudessa kodissa ei ole omaa patiota niin kuin vanhassa oli, joten tämä on todella iso miinus, etenkin koirille. Valitettavasti kaupungissa vain on lähes mahdotonta löytää edullista asuntoa jossa olisi patio, ja opiskelija-asunnossa ei saa asua ikuisesti valmistumisen jälkeen... Mutta uusi asunto on kuitenkin kivemmalla alueella lenkkeilyn kannalta, ympärillä on paaaaaljon metsää, pururata ja valaistuja jalkakäytäviä. Yritämme keskittyä näihin positiivisiin asioihin :)
Jeri tutustumassa uuteen lähimetsään

 
Uusia hajuja on paljon, alueella kun näyttää asuvan todella paljon koiria!

Olin aluksi todella huolissani Jerin sopeutumisesta uuteen asuntoon. Ehdimme kuitenkin asua edellisessä paikassa lähes viisi vuotta, ja luhtitalon etuihin kuului se, että meillä oli oma patio, eikä rappukäytävää ollut, joten ei ollut myöskään rappukäytävästä kantautuvaa kolinaa. Ensimmäisen viikon Jeri olikin aika levoton uudella asunnolla, meinasi haukkua jokaista oven kolahdusta (asumme vielä ihan pääoven vieressä…), ja ehdin jo hieman huolestua, että miten saan Jerin sopeutumaan asuntoon niin nopeasti etteivät naapurit ehdi hermostua meteliin, kun en haluaisi joutua käyttämään esim sitruunapantaa. Noh, onneksi viikko näytti riittävän, ja nyt Jeri ei enää reagoi rappukäytävän ääniin, ainoastaan omaan ovikelloon (ja niihin ärsyttäviin tv-mainoksiin joissa soi ovikello. Inhoan niitä!).
Jeri on myös löytänyt itselleen hienon kurkistuspaikan: olohuoneen sohvalla istuessa näkee ikkunasta suoraan etupihalle, jossa ihmisiä kulkee jatkuvasti talosta sisään ja ulos. Jeri voi istuskella siinä pitkiäkin aikoja ja tuijotella pihalle, maailman menoa seuraten. Samaa hän teki vanhalla asunnolla, tosin silloin hän makasi oman pation portailla ja katseli tiellä käveleviä ihmisiä.

Jerin uusi tarkkailupaikka :D

Jeppekin tulee loppuviikosta takaisin kotiin, mutta hänen sopeutumisensa tapahtuu vanhojen merkkien mukaan muutamassa tunnissa kun enää ei ole mitään laatikoita tai kasseja esillä. Tutut tavarat eikä merkkejä muutosta: kelpaa Jepelle :)

Rakas frisbee lohdutti Jeriä muuton keskellä

Kaiken muuttohässäkän keskellä oli mukavaa vaihtelua kun vietimme yhden viikonlopun ystäväni luona maaseudulla. Jeri sai nauttia syksyn viimeisistä lämpimistä päivistä ja juosta päivät pitkät ulkona kaverinsa Ässän kanssa. Minä taas sain hengähdystauon tavaroiden purkamisesta, huonekalujen kokoamisesta ja jatkuvasta siivoamisesta. Tässä muutamia kuvia viikonlopulta, joissa on kuvattuna mm. aktiviteetit ”Jeri karkasi pihalta mennäkseen kuraojaan, eikä muka osaa hypätä saman aidan yli toisesta suunnasta, joten hän näyttelee hylättyä koiraa portilla”, ”Jeri kylpee kuralätäkössä”, ”Jeri kaivaa syvemmän kuralätäkön” ja ”Jeri murjottaa kun käskettiin pois kuralätäköltä”.
”Karkasin juuri pihalta hyppäämällä aidan yli, mutta nyt en osaa hypätä takaisin ihan saman aidan yli, joten ulvon tässä portin takana surkeana, että joku tulisi minut raukan pelastamaan.”

”MUTAA!!!”

”RAKASTAN MUTAA!!!”

Ässä: ”Jeri hei, vedetään tätä lelua ja juostaan pihalla ja pysytään siisteinä!”
Jeri: ”MUTAA!!!”

”Nam nam miten muta maistuukin hyvälle”

Arvatkaa kuka joutui pesulle ennen sisällepääsyä...

Suihkunpuhdas Jeri ja syksyn ihanat värit

Jeri murjottaa kun kiellettiin kuralätäköissä lutraaminen. Ässä on kovin onnellinen kun joku kuvaa häntä, koska se nyt vaan on niin hauskaa.

Hyvää syksyn jatkoa kaikille, 
Noutajaperhe