lauantai 24. joulukuuta 2016

Rauhallista joulua toivottaa Noutajaperhe!



Muistakaa myös rentoutua joulukiireiden keskellä, kuten Jeri tässä kuvassa näyttää mallia :)

torstai 22. joulukuuta 2016

Masentaako maailman uutisvirta? Lue tästä hyvän mielen uutisia!

Välillä tuntuu että kuluneena vuonna maailmassa on tapahtunut lähinnä pahoja ja surullisia asioita, ja uutisvirta on kovin kurjaa luettavaa. Päätin että näin joulun alla olisi kiva listata myös vähän mukavampia aiheita, joten tässäpä niitä nyt olisi: Hyvän mielen koira-aiheisia uutisointeja vuodelta 2016 :)



HS: Koira kesyttää teinin – Lauttasaaren yhteiskoulun oppilaat rapsuttavat Leeviä
Juttu labradorinnoutaja Leevistä joka toimii koulukoirana. Koulukoirasta tulee oppilaille turvallinen olo ja se luo hyvää ilmapiiriä!


Yle: Lemmikki ja allergiaperhe ei ole mahdoton yhtälö – oireet voivat jopa väistyä
Hyviä uutisia: allergiaoireisiin voi siedättyä todella tehokkaasti ja oireet voivat väistyä. Täytyy muistaa että allergiat ovat hyvin yksilöllisiä eivätkä mitään loppuelämän tuomioita, joten koira-allergikkokin voikin siedättyä esim tietylle rodulle tai tietylle koirayksilölle!


Yle: Lemmikki on monelle tärkeä seuralainen – "On edes joku, jolle voi höpöttää"
Eläimet lievittävät yksinäisyyttä ja ne voivat saada ihmiset liikkumaan ja tuntemaan itsensä tarpeellisiksi. Lyhyesti, lemmikit ovat parhaita <3


Yle: Lemmikin seura on terveellistä
Lemmikit lisäävät mielihyvähormonien eritystä. Tästä voi nauttia vaikkei omaa lemmikkiä olisikaan, nimittäin Kennelliiton kaverikoirien avulla!


Yle: Koira pystyy melkein mihin tahansa – kaikkia työtehtäviä ei ole vielä keksitty
Poliisikoira, tullikoira, rajakoira, opaskoira, avustajakoira, palosyyn tutkintakoira, kuulokoira, hypokoira yms yms... Mahdollisuudet ovat rajattomat kun puhutaan koiran koulutuksesta!


Tehy: Diabeetikko vaarassa – koira haistaa ja tuo pillimehun
Hypokoira haistaa verensokerin vaihtelun ihosta ja hengityksestä, ja ilmoittaa siitä omistajalleen. Se on diabeetikolle korvaamaton apu. Itse olen todella iloinen että olen päässyt työssäni seuraamaan hypokoirien työskentelyä, ja näkemään miten paljon ne antavat omistajilleen.


Toivottavasti nämä uutiset piristivät päivääsi! Hyvää joulunodotusta! :)





keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Jerin ruokavalion "lisukkeet"

Aiemmin tällä viikolla julkaistun blogitekstin jälkeen sain tietää että Jerin siskonpoika on myös juuri kastroitu. Hänen omistajansa kanssa tuli sitten puhetta koiran mahdollisesta painonnoususta kastraation jälkeen, ja kerroin hälle omia vinkkejäni millä saan Jerin painon pysymään kurissa ilman että ruuan kokonaismäärä vähenisi hirveästi, ja ilman että tarvitsisi siirtyä mihinkään kevytruokaan jotka oman kokemukseni mukaan eivät monesti ole kovin kummoisia laadultaan. Päätin sitten julkaista nämä vinkit myös blogissa, eli tässä tietoa siitä mitä itse käytän Jerin ruokintaan lisukkeina:


Noutajaperheen käyttämiä vähäkalorisia lisäruokia kastroidun koiran ruokintaan:


-Kukka- ja parsakaali (halpoja pakasteita, itse yleensä keitän ne mutta tiedän että monet antaa raakana)

-kesäkurpitsa (itse yleensä raastan, paloina Jeri ei viitsi yleensä syödä sitä koska ei ilmeisesti pidä siitä)

-tomaattimurska (on vaan tosi vaikeaa löytää suolatonta tomaattimurskaa, yleensä ainoat suolattomat on luomua ja tosi kalliita! Joskus jaksan soseuttaa itse, mut vähän vähälle jäänyt kyllä tämä)

-kurkku (paloittele, raasta, ihan miten vaan. Jeri ainakin tykkää)

-porkkana (tätä me ei itse käytetä, annoin kerran keitettyjä miniporkkanoita ja sillon Jeri oli vähän huonovointinen ja vatsa meni sekasin. Eläinlääkäri kuitenkin suositteli tätä, varmaan yksilöllistä että kelle sopii ja kelle ei)

-peruna (käytetään tosi vähän, yleensä jos keitän perunoita niin yksi tai kaksi voin laittaa Jerin kippoon, mutta harvakseltaan kun tiedän että liika tärkkelys ei ole hyväksi koiralle)

-kaurapuuro (keitän yleensä ison satsin ja sit laitan pakastepusseihin, painan pussin littanaksi ja sitten pakkaseen. Sulaa nopeammin kun on littana pussi!)

-riisi (kokojyväriisi, Jerin henk. koht lemppari)

-piimä (tätä tosin on koko elämänsä saanut ruuan lisukkeena)

-satunnaisesti käytettäviä: raejuusto, muutamat hedelmät ja marjat (esim omena, banaani, puolukka, mustikka). Harvoin kyllä käytän näitä, yleensä voin palasen banaania heittää Jerin kippoon jos itse syön sitä, samoin omenalohkojen kanssa. Marjoja se syö itse metsässä ihan himona)

Huom, nämä lisukkeet eivät korvaa laadukasta kuivamuonaa ja koira tarvitsee näiden lisäksi muutakin ruokaa! Nämä ovat vain pieniä lisukkeita joita laitetaan sen oikean ruuan lisukkeeksi, jotta vatsa täyttyisi nyt kun ruokaa saa määrällisesti vähemmän kuin ennen kastrointia. Kokeile itse mitkä ovat oikeat määrät juuri sinun koirallesi, ja konsultoi tarvittaessa eläinlääkäriä. Itse olen nämä ainekset kerännyt eläinlääkärin ja muiden koira-alan ammattilaisten suosituksesta sekä internetistä tutkien. Ikinä ei voi täysin tietää mikä aines sopii kullekin koiralle ja mikä ei, joten suosittelen tutkimaan asiaa perusteellisesti, kokeilemaan pienillä määrillä ja tosiaan tarvittaessa konsultoimaan eläinlääkäriä.

Jeri kesäkuussa 2016

maanantai 19. syyskuuta 2016

Kastraatiosta: kertaus ja tilannekatsaus 1,5v leikkauksen jälkeen

Kertausta:

Keväällä 2015 Jerille kehittyi virtsaamisvaivoja, vähän samantapaisia kuin sillä oli pentuna: jollain naapurin koiralla saattoi olla juoksut, ja hajuista innostuneena Jerin paikat paisuivat niin että sitten pissaaminen oli mahdotonta. Tämä aiheutti Jerille kipua ja virtsaamisvaivoja. Näiden vuoksi menimme eläinlääkärille, ja saimme kurjan tuomion: Jeri kärsi eturauhasen liikakasvusta, joka ei vielä vaivannut muuten kuin kiihottavien hajujen aikana mutta saattaisia alkaa vaivata paljonkin.

Onneksi vaivaan oli ratkaisu, kastrointi. Eläinlääkäri suositteli sitä sillä se pysäyttäisi eturauhasen liikakasvun. Vaikka eturauhasen liikakasvu olikin vielä tuossa vaiheessa hyvänlaatuista, niin olisi aina ollut riski että se alkaisi vaivata paljon ja kehittyä pahanlaatuiseksi.

Tämän vuoksi Jeri päädyttiin kastroimaan, ensin ns. kemiallisesti ja lopulta kokonaan "pallit veks". Eli ensin Jerille asennettiin niskaan niin sanottu antiuroshormonikapseli - kapseli sisältää lääkettä joka alentaa testestoronin tuotantoa. Vaikutus alkaa noin muutamassa viikossa ja kestää noin puoli vuotta. Usein kapseli asennetaan ennen kastrointia kun kastrointi tehdään terveydellisistä syistä, sillä näin nähdään jo ennen lopullista operaatiota onko siitä hyötyä terveydelle. Lisäksi leikkaus on paljon pienempi kun uroksella on kapseli, sillä kapselin hormoni aiheuttaa sen että uroksen kivekset pienenevät, ja näin ollen leikkaushaava on aina pienimpi. Ja mitä pienempi leikkaushaava, sen parempi toipuminen.

Jeri kastroitiin lopullisesti huhtikuussa 2015. Operaatio sujui hyvin, toipuminen oli hieman tuskaisaa runsaan turvotuksen vuoksi, mutta kahdessa viikossa koira oli jo täysin toipunut.


Mikä tilanne on nyt:

Nyt Jerin kastroinnista on siis noin 1,5 vuotta aikaa. Ennen leikkausta pelkäsin että kastrointi muuttaisi Jerin luonnetta, että siitä tulisi flegmaattinen sohvaperuna niinkuin jotkut ihmiset sanovat koirilleen käyneen. Noh, näin ei todellakaan käynyt Jerille. Jeri on aivan yhtä pirteä ja aktiivinen kuin aina ennenkin, ainoastaan kaksi eroa löytyy. 1) Aineenvaihdunta on hidastunut ja 2) juoksunartut eivät enää ole maailman suurin asia (vaikkakin on niitä yhä kiva haistella, sanoo Jeri.)

Pohjaton ruokahalu ja hieman hidastunut aineenvaihdunta nousivat leikkauksen jälkeen pieneksi ongelmaksi. En tajunnut miten nopeasti koira oikeasti lihoo ja että ruoka-annoksia olisi pitänyt leikata reilusti ja heti! Niinpä Jeri ensin kastroinnin jälkeen lihosi perätipä 5kg muutaman kuukauden aikana! Onneksi eläinlääkäri huomautti asiasta, itse olin hieman sokea oman koiran lihoamiselle, ainoastaan Jeppeen verrattuna huomasin että aika tankkihan se oli..

Hieman tanakassa kunnossa oleva Jeri kesällä 2015
 
Ruokaa Jeri saa nykyään vain noin 60% siitä määrästä mitä ennen, muuten lihoaa vaikka liikkuu aivan samaan tahtiin kuin ennen ja syö samaa ruokaa kuin ennen. Ruokahalu Jerillä on nykyään täysin pohjaton. Joku voisi sanoa että niinhän labbiksilla yleensäkin, vaan ei ollut ennen Jerillä. Aiemmin sitä sai usein maanitella syömään, etenkin jos lähistöllä oli juoksunarttuja koska eihän silloin vain ehtinyt syömään! Nyt kuitenkin kaikki, siis aivan kaikki, uppoaa ja mieluusti mahdollisimman suurissa määrissä :D Jerin pohjatonta nälkää ja vähentynyttä ruokintaa onkin kompensoitu vähäkalorisilla lisukkeilla, kuten kesäkurpitsalla, kurkulla, tomaatilla ja riisillä. Näitä eläinlääkäri suositteli, ja hyvin toimivat. Kesäkurpitsasta Jeri ei tosin erityisesti pidä ja syö sen vasta kaiken muun ruuan jälkeen, riisi sen sijaan on suurta herkkua ja kurkkukin hyvää.
Virtsaamisvaivat ovat todellakin helpottaneet operaation jälkeen. Enää Jerillä ei ole ongelmia pissata. Juoksunarttujen hajut innostavat yhä, mutta eivät hallitse elämää enää niinkuin ennen. Kaiken kaikkaan nykyään voidaan paremmin!

Jeri elokuussa 2016, jälleen vanhoissa linjoissaan!


lauantai 6. helmikuuta 2016

Paluu blogikoomailusta, sekä katsaus mitä tapahtui vuonna 2015

Nyt taitaa olla jo liian myöhäistä sanoa klassikko uusi vuosi, uudet kujeet, mutta tällä teemalla mennään silti, vaikka onkin jo helmikuu. Noutajaperheen blogi oli suuren osan vuotta 2015 lepäämässä, lähinnä siksi että aikaa ei tahtonut riittää kirjoittamiseen ja muutamista kurjista sattuneista asioista ei juuri niillä hetkillä tehnyt mieli kirjoittaa. Elämässä on muutenkin tapahtunut jonkin verran muutoksia jotka ovat vaikuttaneet tähän. Mutta huoli pois, nyt Noutajaperheen blogi palaa tauolta ja lupaamme pyhästi että siirrymme takaisin aktiivisiin päivityksiin :)

Vuonna 2015 ehti tapahtua kaikenlaista. Näistä pieni kooste "pähkinänkuoressa" alla. Muutamiin aiheisiin tulen palaamaan kevään aikana ns. muisteluina, ja kirjoittamaan lajiesittelyn uudesta harrastuksesta. Joten pysykää kuulolla!


Tammikuu 2015: Hajuerottelua

Heti vuoden alussa aloitimme Jerin kanssa kiinnostavan uuden harrastuksen, hajuerottelun. Hajuerottelussa koiraa opetetaan reagoimaan ja ilmaisemaan tiettyä hajua, näin harrastelijana tämä haju oli eukalyptys. Samalla tekniikalla treenataan mm. hypokoirat, huumekoirat, rahakoirat ym. Eli periaatteessa koiran voi opettaa reagoimaan mihin tahansa hajuun, ja ilmaisemaan se omistajalleen.

Koko kevään 2015 olimme aktiivisesti alkeiskurssilla koirakoulu Vainuvoimassa. Kurssilla koulutti Vainuvoiman vetäjä Anna, mutta porukan kokoon kasasi Jerin kasvattaja Nina. Ihanaa kun on näin aktiivisia ihmisiä kuin Nina, niin päästiin kivalle kurssille! Mukana kursilla oli Jerin velipuoli, kaksi Jerin siskonpoikaa sekä yksi muu sukulaiskoira. Oli hauskaa että tämä olis ns. Vesipedon kennelin sukuun kuuluvien kurssi :D Kesällä jatkoimme jatkokurssilla, ja sen jälkeen olemme muiden kiireiden vuoksi pitäneet vähän taukoa yhteistreeneistä, ja tyytyneet treenaamaan hajuerottelua kotona.

Hajuerottelun alkeiskurssilla kevättalvella 2015. Kuvassa hajurata johon pistettiin pystyyn purkit,
joissa yhdessä haju. Hajurata oli alkuvaiheessa hyvä harjoitteluväline!
Kurssilla aloitettiin perusteista, niin että ensin opetettiin koira nuuskimaan purkkia ja vasta tämän jälkeen pistettiin purkkiin haju. Positiivisella vahvistamisella alettiin pikkuhiljaa näyttämään koiralle että kuuluu reagoida vain siihen purkkiin jossa on haju, ei tyhjiin. Ja seuraavaksi siirryttiin pois purkista ja siirryttiin laittamaan haju lähestulkoon mihin tahansa - pahvilaatikkoon, muovipurkkiin, kenkään, magneetilla autoon ym ym. Tulen kirjoittamaan aiheesta vielä laajemman lajiesittelyn, mutta tiedätte nyt ainakin perusidean :)


Jeri etsii hajua, minä ohjaan


Iloinen Jerppis hajutreeneissä :)


Huhtikuu 2015: Jerin kastrointi

Jo alkukeväästä Jerille kehittyi virtsaamisvaivoja, vähän samantapaisia kuin sillä oli pentuna: jollain naapurin koiralla saattoi olla juoksut, ja hajuista innostuneena Jerin paikat paisuivat niin että sitten pissaaminen oli mahdotonta. Tämä aiheutti Jerille kipua. Ongelma oli ollut vasta vuorokauden ajan, kun huomasin että Jerin pissassa oli verta. Menimme samantien eläinlääkärille, ja saimme kurjan tuomion: Jeri kärsi eturauhasen liikakasvusta, joka ei vielä vaivannut muuten kuin kiihottavien hajujen aikana mutta saattaisia alkaa vaivata paljonkin. Veri virtsassa johtui liiallisesta pidättämisestä ja Jerin omatoimisesta vehkeiden liian innokkaasta pesusta.

Onneksi vaivaan oli ratkaisu, kastrointi. En ole itse ollut ikinä innokas koirien "turhasta" kastroinnista. En tarkoita että tuomitsisin sitä millään tavalla, mutta ammattini vuoksikin tiedän että turhia leikkauksia tulee välttää, ja koska meillä ei ole aiemmin ollut mitään ongelmaa niin siksi ei oltu ikinä edes mietitty Jerin kastrointia. Siksi hieman järkytyin kun eläinlääkäri sitä ehdotti. Ymmärsin kuitenkin että tässä kohtaa kastrointi olisi Jerin parhaaksi, sillä se pysäyttäisi eturauhasen liikakasvun. Vaikka eturauhasen liikakasvu olikin vielä tuossa vaiheessa hyvänlaatuista, niin olisi aina ollut riski että se alkaisi vaivata paljon ja kehittyä pahanlaatuiseksi.

Tämän vuoksi Jeri päädyttiin kastroimaan, ensin ns. kemiallisesti ja lopulta kokonaan "pallit veks". Eli ensin Jerille asennettiin niskaan niin sanottu antiuroshormonikapseli - kapseli sisältää lääkettä joka alentaa testestoronin tuotantoa. Vaikutus alkaa noin muutamassa viikossa ja kestää noin puoli vuotta. Usein kapseli asennetaan ennen kastrointia kun kastrointi tehdään terveydellisistä syistä, sillä näin nähdään jo ennen lopullista operaatiota onko siitä hyötyä terveydelle. Lisäksi leikkaus on paljon pienempi kun uroksella on kapseli, sillä kapselin hormoni aiheuttaa sen että uroksen kivekset pienenevät, ja näin ollen leikkaushaava on aina pienimpi. Ja mitä pienempi leikkaushaava, sen parempi toipuminen.

Jeri siis kastroitiin huhtikuussa 2015. Operaatio sujui hyvin, toipuminen oli hieman tuskaisaa runsaan turvotuksen vuoksi, sekä siksi että houdini-koira Jeri saa kaulurin kuin kaulurin pois päästään vaikka sen miten virittäisi. Mutta tästäkin selvittiin. Tulen palaamaan myös kastrointiin myöhemmin kevään aikana kun kirjoitan siitä infopläjäyksen ;)

Jeri on toipunut kastroinnista hyvin. Kuva syksyiseltä Kuhankuonoretkeltä. Kuvassa näkyy vielä
hieman kastroinnin jälkeen kertyneitä kiloja, mutta nyt ne on onneksi saatu laihdutettua pois.




Heinä-elokuu 2015: Terveysongelmia

Keskikesällä sattuikin se suurin asia minkä takia kirjoittelukin on jäänyt. Jerillä todettiin nivelrikko. Tämä oli aivan kamala uutinen, en olisi ikinä uskonut että omalla superaktiivisella turbovieterilläni voisi olla nivelrikkoa, ja vieläpä jo kehittynyt luupiikkejä. Olin aivan murtunut uutisesta. Nivelrikko todettiin sattumalöydöksenä: Olimme toisen koiran kanssa lenkillä, ja tämä toinen koira kaatoi Jerin useaan otteeseen kun leikki vähän liian rajusti. Jossain kohtaa kävi niin, että tämä toinen koira törmäsi Jerin etuosaan, hauiksen kohdalla, ja Jeri kaatui maahan. Tämän seurauksena molempiin hauiksiin tuli kipeät revähdysvammat. Jeri ei vaivaa ollenkaan valittanut, purskutti vaan menemään, mutta huomasin että pitkän lenkin tai lattialla makaamisen jälkeen Jeri usein ontui hetken aikaa, ja tämän vuoksi veimme hänet lääkäriin. Eläinlääkäri totesi että hauikset ovat pahasti revähtäneet (törmäyspuoli pahemmin, toinen puoli maahan kaatumisen seurauksena vähän lievempi), ja kuvauksessa löydettiin sattumalta myös nivelrikkomuutoksia olkapäiden alueelta.

Hauislihakset hoidettiin kuntoon kortisonipiikeillä, nivelrikkoa hoidetaan yhä monin erinäisin keinoin. Tulen kirjoittamaan näistäkin myöhemmin lisää, nyt aiheesta kirjoittaminen saa mielen sen verran apeaksi että en jatka aiheesta tällä kertaa.

Piristykseksi muutama iloinen kesäkuva. Tässä kuvassa Jeri uimassa heinäkuussa. Jeri oli kesällä hieman
tuhdissa kunnossa lihottuaan kastroinnin jälkeen, mutta nämä kilot on nyt onneksi saatu pois.

Jerppis ja kesän frisbeeleikit

Jeppe nauttii koirien piimä-tonnikala "jäätelöstä" kesällä




Marraskuu 2015: Jeppe astutushommissa

Marraskuussa 2015 julkaisinkin lyhyen kirjoituksen jossa kerroin että Jeppeä on pyydetty astutukseen joka tulisi tapahtumaan marras-joulukuun vaihteessa 2015. Valitettavasti kaikki ei kuitenkaan mennytkään ihan niinkuin strömsössä, sillä astutus ei onnistunut (narttu ei ollut vielä valmis) ja narttu ei tullut tiineeksi.

Tämä narttuhan olisi ollut Jerin serkku, ja kasvattajana toimi Jerin kasvattaja Nina, vaikka hän ei tätä kyseistä narttua omistakaan vaan oli lainaamassa tätä. Nina pyysi minua mukaan projektiin juuri ennen nartun juoksujen alkua,  kun hällä oli vaikeuksia keksiä sopivaa urosta jolla olisi myös hyvä suku ja terveys (kuten minäkin, Nina on tarkka koirien terveydestä, niinkuin kaikkien kuuluisi olla). Koska Jeppe täytti kriteerit, niin se valittiin urokseksi vaikka ikää onkin jo kunnioitettavat 10 vuotta. Itse ajattelin ensin että Jeppe on liian vanha, ja asiaan vaikutti myös syksyn erittäin kiireinen ja hankala elämäntilanteeni, mutta koska Jerin kasvattaja Nina on aivan mahtava tyyppi niin hänen vuokseen suostuin tähän, oli kuitenkin kiva kuulla että hän halusi juuri Jeppeä käyttää.

Astutus aloitettiin eräänä marraskuisena perjantai-iltana, kun nartun omistaja oli saapunut pohjoisesta tänne Turun seudulle ja itse olin palautunut työmatkalta. Viikonloppu meni astutusta yrittäessä, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Joka kerta kun Jeppe alkoi astua, niin juuri sillä hetkellä kun koirien pitäisi jäädä "nalkkiin" niin narttu väisti pois. Eli suomeksi sanottuna homma meni reisille :D . Kaikkea mahdollista yritettiin, oltiin remmissä ja ihminen piti kiinni ja toinenkin ihminen piti kiinni ja annettiin olla rauhassa ja ja ja... Mutta ei. Lopulta sitten selvisi syykin: narttu ei ollut vain valmis. Astutus aloitettiin perjantaina, ja epäonnistumisten jälkeen narttu meni hormonitestille, ja tulos oli yllätys: nartun hormonit olivat vasta maanantaina koholla, eli vasta maanantaina aika oli kypsä astutukselle! Kyllä harmitti että homma aloitettiin vahingossa liian aikaisin!

Testin jälkeen otimme vielä yhden astutuksen, mutta tämä päättyi ikävästi kun narttu taas riuhtaisi itsensä irti niin että Jeppeen taisi vähän sattua. Tämän jälkeen me ihmiset keskustelimme hetken jatkosta, ja Jeppe oli pihalla palautumassa koitoksesta (uroksellahan peniksen palautuminen normaalisti kestää jonkin aikaa, jopa tunninkin olen kuullut). Noin viiden minuutin kuluttua menin pihalle, enkä löytänyt Jeppeä. Kutsuin sitä. Koiraa ei näkynyt, mutta takapihalta kuului sydäntäsärkevää ulvontaa. Juoksin sinne. Takapihalla Jeppe makasi maassa ja vinkui kivuliaasti. Yritti nousta seisomaan minun siihen tullessani, mutta kaatui maahan ja vinkui vielä kovemmin. Säikähdin aivan hirveästi: ensimmäinen ajatus oli että nyt se kävi, pahoin pelkäämäni haaveri eli että leikattu akillesjänne olisi napsahtanut taas poikki. Sehän tarkottaisi lopetusta, jo arpeutunutta ja haparaa akillesjännettä ei enää uudestaan pystyttäisi kokoon kursimaan. Onneksi kyseessä oli kuitenkin väärä hälytys, ja kun huusin muita ihmisiä apuun niin Jeppe pääsikin jo seisomaan. Astutus on rankkaa puuhaa, ja tehtyään tätä neljän päivän ajan kahdesti päivässä oli Jeppe jo aivan loppu, alaselkä ja reidet aivan muussina ja kipeänä, ja olo oli vaikea. Tämän vuoksi minun oli pakko viheltää peli poikki, ja antaa Jepen toipua rauhassa rasituksesta, sillä se ei enää viimeisen kerran jälkeen pystynyt itse esim hyppäämään auton kyytiin. Jälkihoito oli astutuksen jälkeen tarpeen, Jeppeä piti useampaan otteeseen käyttää fysioterapeutilla hieronnassa kunnes alaselkään kehittyneet jumit saatiin pois ja koira käveli taas normaalisti ja pystyi hyppäämään.

Vähän ennen joulua saatiin tulokset, narttu ei ole tiineenä. Harmi, Ninan vuoksi olisin toivonut että tästä olisi tullut pentuja. Vaikka en itse lähtenyt projektiin pentujen vuoksi vaan ystävän pyynnöstä, niin kyllähän se kovasti harmitti ettei pentuja tullut. Projektiin meni kuitenkin monen ihmisen vaivaa. Näistä syistä päätimme, että kun nartun astutusta seuraavien juoksujen aikaan yritetään, niin hommaan valitaan uusi uros: Jepen on aika päästä viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä :)

Unelias Jeppe

Superrento Jeri

Jeri on jo syönyt oman luunsa, mutta haluaisi lisää. Auttaisiko jos hivuttautuisi
hitaammin syövän isoveljen kylkeen ja kerjäisi sen luuta itselleen?

Tässä oli Noutajaperheen vuoden 2015 pääpiirteet. Kuten huomaatte niin loppuvuosi ei ihan putkeen sujunut, ja tähän on sentään kirjoitettu vain koirajutut. Kaikesta kuitenkin selvittiin. Toivon mukaan vuosi 2016 on hieman onnekkaampi, ja pysymme terveinä. Ja vaikkemme edes terveinä, niin aina olemme kuitenkin yhdessä, se on pääasia <3

Palaan pian kesken jääneisiin aiheisiin, sitä odotellessa kommentit ovat erittäin tervetulleita :)
Terkuin,
Noutajaperhe