Joulu on kovasti tulossa ja päähän pilkahti ajatus että voisin vaikka mahdollisesti päivittää blogiakin välillä... :) Viime kerrasta on taas jo vähän turhan paljon aikaa, mutta puolustukseksi aika kiire on ollut. Marraskuussa olin Suomen ammattikorkeakoulujärjestön ja jonkun venäjä-konsulaatin järjestämällä intensiivi kurssilla Pietarissa, Venäjällä. Siellä minä ja 9 muuta suomalaista opiskelijaa (ei tunnettu ennalta) tutustuttiin siihen, miten itänaapurissa hoidetaan näitä sosiaali- ja terveysasioita. Mukana oli myös venäläisiä opiskelijoita, jotka siis meidän avulla tutustuivat suomen systeemeihin. Reilu viikko oltiin matkassa, yksi vapaapäivä mahtui tähän. Aamut oli yleensä luentoja, päivällä vierailuja, illalla hauskanpitoa; shoppailua, kaupunkiin tutustumista jne. Vierailtiin mm. lasten päiväkeskuksessa, kehitysvammaisten tukilaitoksessa jne. Erittäin kiinnostava kurssi oli, oppisin paljon ja uskon että kurssista oli hyötyä tulevaisuuden kannalta! Kurssi keskittyi lähinnä sosiaalipuoleen, meitä sairaanhoitajia oli mukana vain kaksi, ja näin sain siis ensiluokkaista tietoa jota ei omassa koulutusohjelmassani tarjota, jonka vuoksi kurssi oli siis aivan ainutlaatuinen kokemus! Olen tosi iloinen että munt valittiin tuolle kurssille mukaan :) Pietari ihastutti ja kauhistutti monipuolisuudellaan ja suuruudellaan, mutta huomaan silti ikävöiväni sinne. Olisi kiva mennä vaikka ensisyksynä uudestaan... Tosin jonkun kaverin kanssa joka osaa edes vähän venäjää! Siellä kun ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys että ihmiset puhuisi englantia, ja tiedoksi vain että venäjän matkasanakirjan kanssa ei todellakaan pärjää. Onneksi oli matkassa sellaisia opiskelijoita ja opettajia jotka tätä kieltä osasivat! Itsekin voisin vaikka suorittaa jonkin venäjän alkeet kurssin, auttaisi edes vähän... :)
Kurssikavereita on tietysti myös ikävä, sain hyviä ystäviä sekä meistä suomalaisista että venäläisistä opiskelijoista <3 kohtaamme varmasti taas pian! Mutta oli se kyllä ihanaa pitkän reissun jälkeen päästä taas haukkujen luo, raukat olivat ikävöineet mua (isän raporttien mukaan) ja niin minäkin heitä <3
Mitäs muuta... Sitten satuin sairastamaan sikainfluenssan, jee jee. Onpa sekin sitten alta pois. Koulua oli pari viikkoa, nyt on opettajat lomautettuna joten on tavallaan jo "loma". Huomenna vain yksi tentti ja sitten ei enää mitään tän vuoden puolella, 4.1.2010 alkaakin Päihde- ja mielenterveysharjoittelu, pitäisi tulla mielenkiintoista, odotan innolla :)
Haukut voi molemmat oikein hyvin. Marraskuussa ei ehditty tekemään paljon mitään kun eka olin matkoilla ja sitten sairaana, mutta nyt olen koittanut ottaa sitä aikaa takaisin ja treenannut oikeen urakalla ;) No ei vais, olen koittanut joka päivä hiukan jotain tehdä Jerin kanssa ja Jeppe saa siinä sivussa kans vähän noutaa :) Tuo tuntuu kyllä aina katsovan "eih, pentu tulee, eli me tehään taas helppoja... Mä haluun vaikeita!" ;) Jeri oppii nopeasti, olen tosi tyytyväinen että vauhti ja into on kohdallaan eli huipussa (hmmh, vauhtia voisi kyllä ajoittain hieman vähentää, palautuksissa kun tämä saattaa juosta täyttä vauhtia mua päin kun ei innoltaan kerkee jarruttamaan... :D ). Tammikuussa iki-ihana Kati pitää taas kursseja ja mekin päästiin mukaan, iso kiitos siis Katille! :) Tekee hyvää päästä taas ryhmässä tekemään, tulee paljon tehokkaampaa työskentelyä ja samalla Jeri tottuu työskentelemään isossa porukassa.
Viime viikonloppuna käväisin Paraisilla joulumarkkinoilla, ja otin Jerin mukaan. Vähän jännitin etukäteen että mitäköhän se meinaa ihmispaljoudesta (siellä siis tosiaankin on P A L J O N ihmisiä ahtailla kujilla), mutta hienosti meni! Hän käveli nätisti mun vieressä, antoi kaikkien lasten taputtaa ja hurmasi makkarakojun myyjän niin että sai ilmaisia makkaroita :D
