Lomalta olen nyt palannut, hieman ruskettuneena ja monta hienoa kokemusta rikkaampana :) Jeriä ja Jeppeä oli kyllä kova ikävä, juuri ja juuri maltoin odottaa maanantai iltapäivään että pääsin katsomaan omia poikia <3 Jerillä oli mennyt isän luona hoidossa aikas hyvin, oli ollut paljon kiltimmin ku mun Venäjän-reissun aikana :) Jeppe tuntui vähän ylirasittuneelta (johtuen siitä että Jeri oli mun poissaollessa tietysti kiusannut veljeään koko ajan - itse yleensä leikin koirien kanssa niin paljon että Jeri ei jaksa väkisin Jeppeä kiusata, mutta isä ei selvästikään harrasta leikkimistä tarpeeksi kun Jeri hakee tätä huomiota sitten Jepeltä, joka mieluiten nukkuisi.), ja jäi tämän takia vielä täksi viikoksi isän luo rentoutumaan ;) Ja nyt viikonloppuna he menee metille, joten senkin takia Jeppe jäi sinne. Mulla on Jerin kanssa kiirettä kun sunnuntaina jatkuu taas Katin pitämän nome-koulutukset, niin on nyt joulutauon jälkeen pitänyt kertailla kaikkia aikasempia juttuja. Lisäksi mulla alkoi uusi harjoittelu, mielenterveys ja päihdetyö tällä kertaa, joten päivät on kiireisiä!
Lomasta voisin myös itsessään kertoa pari huippukohtaa:
Arvakkaa kuka flirttaili tiensä sisään suljettuun merieläintarhaan, ja sai nähdä parin viikon ikäisen merileijonavauvan joita ei ikinä näytetä yleisölle? :D Kyllä kannattaa olla blondi Fuerteventuralla!!
Muitakin merileijonia saatiin moikata ihan siitä altaan reunalta :)
Kadulla kohtasin suloisen labbiksenpennun Mentan, eli mintun. Sain pitää sylissä ihan omistajan luvalla, en yrittänyt varastaa suloista narttua :D Fuerteventuralaisilla on ihme tapa pitää koiriaan aina vapaana, pieniä pentujakin ihan vilkkaassa kaupungissa! Kaduilla olikin sitten varoituskolmioita missä oli koiran kuva, jotta autoilijat osaa varoa. Nätisti koirat kyllä osas sielä kulkea!
Minä ja ystäväni Tiia luonnonsuojelualueella eli hiekkadyyneillä kävelemässä :)
Atlantti <3 Fuerteventuralla on muuten Euroopan puhtaimmat rannat ja vesistöt!
Ehkä maailman fiksuin koira: tajusi että aallot on niin suuret että veteen ei ole menemistä, joten juoksi tasan siihen kohtaan mihin aallot korkeintaan tulee, ja kieri sitten märässä hiekassa viilentyäkseen :D
Retkellä päästiin tutustumaan mm. vuohitilaan :) Hurmaannuin pikkukileistä, silittelin niitä pitkään ja pidin sylissä, niin ihanan suloisia olivat noine pikku sorkkineen ja nappisilmineen! Joskus isona haluan ehdottomasti oman maatilan jonne otan koirien ja parin hevosen lisäksi myös pari vuohta :))) <3
PS: Fuerteventuran saarella on 100 000 asukasta, ja 60 000 vuohta! Vuohen juusto on siellä iso bisnes.
Retkeilemässä vuoristossa, joka teki vaikutuksen. Fuerteventuran saari on ehkä kuiva, karu ja kivinen, mutta itse ainakin rakastan sitä. Se on just sellainen paikka jota joko rakastaa koko sydämestään tai vihaa syvästi, ja mä kyllä rakastan :) Tämä oli nyt toinen reissu sinne, ja kyllä pitää vielä uudestaankin päästä, toivottavasti pian. Fuerteventura ei ole sellainen turistirysä kuin muut kanariansaaret: tuolla saarella voi yhä hengittää vapaasti ja olla rauhassa!
