Auringonpaistetta ja vesipisaroita

Kesäloma on nyt jo valitettavasti ohi, mutta se ei silti estä Noutajaperheen kesäistä hauskanpitoa. Arkeemme kuuluu yhä uimista, koirakavereiden kanssa leikkimistä, metsäkävelyitä ja puutarhassa oleskelua. Puutarha tosin saattaa olla vähän turhan ylevä nimitys meidän pihan villiniitylle, mutta on siellä muutama kukkakin, joita joskus hoidan :D

Koirat ovat todella ottaneet kesästä kaiken irti uimisen osalta. Meille kaikille ehkä kasvaa pian kidukset, niin paljon aikaa vietämme uimassa ;) Löysimme uuden kivan uimakuopankin jossa käydä. Jeri on uimassa todella hauska kaveri, ui lähes koko ajan vierelläni. Jeri tosin tykkää myös tulla nuolemaan ihmisten kasvoja vedessäkin, ja tällöin usein vahingossa raapaisee ihmisiä. Siksi olen opettanut Jeriä uimaan sivuun: aina kun hän tulee kohti kasvojani, laitan toisen käteni sivulle veden pinnalle, kämmen auki. Jeri tulee ja tökkäisee nenällään kämmentä. Hyvä keino mielestäni, enää ei ole rintakehä aivan naarmuilla uimisen jälkeen.

Rantakoira Jeri

Jeri kuvattuna auringonlaskun aikaan saaristossa

Jeppe sen sijaan ei yleensä ui vierellä, vaan keskittyy tutkimaan kaikkea muuta jännää, mitä löytää rannalta. Tietysti hän käy uimassakin, mutta jos noutohommia ei ole tiedossa, niin hän tyytyy pieneen uimapyrähdykseen ja lähtee sitten tutkimaan rannan hajuja. Täysin eri asia tietysti on heti, kun on jotain mitä noutaa: Jeppe ei tiedä mitään parempaa. Oma dami suussa on Jeppe onnellisempi kuin koskaan. Ärsyttävää on vain se hetki, kun Jeppe palauttaa damin: oikeaoppisesti hän tulee eteeni antamaan damin käteen, kiertää sitten vasemmalle sivulle istumaan ja sitten RAVISTAA. Ja voin kertoa että se on enemmän kuin muutama vesipisara mitä tulee labradorin täysmärästä turkista ja sitä ei edes auringonpaiste ihan hetkessä kuivaa. Ei paljon tarvitse miettiä meneekö itse samalla uimaan, kun joka tapauksessa sitä on täysin märkä noutotreenien jälkeen :)

Jeppe seuraa kun Jeri noutaa omaa damiaan taustalla

Ihan pelkkää hauskuutta ja uimaleikkejä ei meidän kesä kuitenkaan ole ollut, sillä Jeri sai valitettavasti taas hot spotin :( Hot spot on siis koiran voimakkaasti märkivä, äkillisesti ilmenevä pinnallinen kostea ihotulehdus. Se tunnetaan myös nimillä koiran akuutti kostea dermatiitti tai pyotraumaattinen dermatiitti. Hot spot on yleinen etenkin tiheäturkkisilla ja pitkäkarvaisilla koiraroduilla. Tulehduksen aiheuttavat bakteerit, jotka normaalistikin elävät koiran limakalvoilla ja iholla. Terveellä iholla bakteerit eivät kuitenkaan aiheuta tulehdusta vaan tulehdukseen vaaditaan jokin altistava tekijä. Altistava tekijä on usein pieni haava, naarmu tai pistos ihossa. Kesällä kostea ja lämmin sää saa usein bakteerin leviämään nopeasti.

”Ei sillä ole väliä että se on likainen ja hiekkainen, se on MUN!”

Tavallinen hot spot leesio on punainen, kostea turvoksissa oleva ihovaurio, joka erittää mätää tai kirkasta kudosnestettä ja haisee todella pahalle. Joskus tulehtunut iho voi olla karstan/ruven peitossa ja vasta sen alta paljastuu vereslihalla oleva alue. Tyypillistä hot spotille on räjähdysmäinen leviäminen: ihoalue voi aluksi olla vain muutaman sentin mittainen ja muutaman tunnin päästä triplaantunut. Tällä kertaa meillä onneksi kävi tuuri ja huomasin hot spotin heti kun se oli alkanut: Jerin turkki ei vielä edes ollut märkä (usein turkki tulee märäksi/tahmeaksi siitä kohtaa missä ihovaurio on), mutta tunnistin hot spotin tyypillisen hajun. Lainasin sitten heti naapurilta trimmeriä ja ajelin Jeriltä erittäin laajan alueen selästä kokonaan paljaaksi. Hot spotin ensiapu on aina ajaa karvat alueelta huolellisesti, mutta monesti se ei onnistu ilman rauhoittavaa lääkettä eläinlääkärissä. Nyt Jeri ei kuitenkaan ollut vielä lainkaan kivulias joten karvojen ajelu sujui helposti. Ajelin laajan alueen vaikka Jerillä oli vasta kolme peukalonpäänkokoista rakkulaa iholla: on aina parempi ajella liikaa kuin liian vähän, sillä turkin alta ihotulehdusta ei voi hoitaa. Nopea toimintani säästi Jerin tällä kertaa kovilta kivuilta, mutta kyllä iho silti arka oli. Hoidoksi saatiin taas antibioottia ja fuciderm-salvaa.

Muistakaa että vaikka trimmeri ja salvaa löytyisi kotoa, on hot spot aina hyvä näyttää eläinlääkärille.

Neljän päivän kuluttua Jerin iho oli jo siisti ja onnellinen koira pääsi taas uimaan :) Valitettavasti hän joutuu kuitenkin vielä jonkin aikaa kärsimään emäntänsä trimmaustaidoista, sillä iso kalju laikku keskellä selkää erottunee vielä jonkin aikaa hänen normaalista, kauniista turkistaan :) Mutta ainakin hänellä on kätevä tuuletusaukko, ei tule liian kuuma! ;)

Hyvää kesänjatkoa,
Noutajaperhe

Kesäloma!

Kesä on jo hyvässä vauhdissa ja nyt siitä pääsee vihdoin kunnolla nauttimaan myös noutajaperhe, joka lomailee seuraavat pari viikkoa :) Ohjelmassa on pieniä reissuja, runsaasti uimista, metsäkävelyjä ja rauhassa kotona loikoilua. Ja voi miten tätä on odotettu! Ennen lomaa olen joutunut tekemään töissä sen verta pitkää päivää, että koirat ovat joutuneet viihtymään vähän turhan paljonkin keskenään. Vaan eivätpä he ole valittaneet, yhtä iloisesti aina iltapäivällä tervehtivät vaikka tulisinkin kotiin vähän myöhemmin.

Pari viikkoa sitten saatiin myös lyhyt loma, sillä ystäväni Anja kutsui minut mukaansa mökkeilemään! Jeppe oli sillä aikaa isäni luona, mutta Jeri pääsi mukaan mökille. Oli kyllä todella mukava viikonloppu, Jerillä etenkin oli todella hauskaa, kun pääsi koko ajan uimaan ja sai saaressa juosta vapaana sydämensä kyllyydestä. Lisäksi Jeri pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyytiin! Veneilty ollaan ennenkin paljon, mutta sorsalla meillä on aina soutupaatti, joten moottoroidun veneen kyydissä tämä oli Jerille ns. neitsytmatka ;) Varmuuden vuoksi pidin kyllä kahdella kädellä valjaiden kahvasta kiinni, jottei poika vain saisi mitään ideaa hypätä vauhdissa veteen tms, mutta itsekin oikein yllätyin miten Jeri oli koko matkan todella rauhassa ja tyytyväisenä! Hän oikein kipusi penkille syliini ja nautti tuulesta ja roiskuvista vesipisaroista :) Oli mukava katsoa miten hän tykkäsi matkustamisesta näin kovasti.

Suosittelen kyllä muillekin veneilijöille pitämään koirasta tarkasti huolta moottoriveneen kyydissä, ikinä ei tiedä jos toinen päättääkin hypätä vaikka lähellä uivan linnun perään tms. Olen kerran lukenut lehdestä eräästä tollerista, joka loukkaantui todella pahasti, kun osui veneen moottoriin. Tämä koira onneksi selvisi, mutta tarina opettaa, että aina voi tapahtua jotain yllättävää ja siksi on tärkeää pyrkiä ehkäisemään tällaisia onnettomuuksia.

Lopuksi haluaisin jakaa kanssanne muutaman upean kuvan Jeristä. Kaverini mies harrastaa valokuvausta ja otti Jeristä aivan mahtavia kuvia pyynnöstäni. Jepen vuoro on ensi kerralla. Sitten kun molemmista koirista on otettu kuvat, niin aion teettää parhaista isot canvas-taulut kotiini!

Kuvista kiitos Mika Harjulle!

Jeri lähteessä uimassa

Sukeltava noutaja

Noutoon lähdössä :)

Ja juokseeeeee… Jos ei olisi oma koira niin saattaisin itsekin kyllä vähän pelästyä, jos tuollainen juoksisi metsäpolulla tuhatta ja sataa vastaan :D

Hyvää kesää toivotellen,
Noutajaperhe

Kesä ja sen riesat

Täällä Etelä-Suomessa on viimeisen viikon aikana saatu paistatella oikein kunnolla auringossa. Muutamaa ukkoskuuroa lukuun ottamatta aurinko on paistanut koko rahan edestä, ja lämpöä on ollut jo vähän liikaakin joidenkin mielestä :) Voinemme siis virallisesti julistaa kesän alkaneeksi!

Koirat nauttivat alkaneesta kesästä täysin rinnoin – vihdoin pääsee taas uimaan oikein kunnolla! Viikonloppuna käytiinkin nauttimassa tästä harrastuksesta oikein monipuolisesti: koirat uivat päivän aikana sekä joessa, meressä että järvessä! Muu liikunta jäikin vähän vähemmälle kuumuuden vuoksi. Illalla sään viilentyessä on hyvä mennä lenkille mutta päivällä ei tule mitään, molemmat koirat uupuvat jopa minua nopeammin kuumuuden vuoksi. Päivät ovat siis menneet pikkukävelyiden ja uinnin parissa, sekä omalla pihalla hengaillen – siellä molemmat pojat ovat tyytyväisinä maanneet varjossa ja syöneet luita :)

Kesän riesojakin, eli punkkeja ja kyykäärmeitä, olemme jo kohdanneet. Käärmeitä ei onneksi lähietäisyydeltä, mutta yksi punkki oli jo Jepessä. Nyt sitten laitettiin taas punkkien ”torjuntaliuosta” koirille, toivottavasti pysyvät punkit kaukana. Meillä on jo vuosia ollut käytössä Expot-niminen valmiste joka tuntuu sopivan meidän koirille hyvin – punkkeja ei ole käytön aikana ollut kuin yksi ja mitään sivuoireita ei onneksi ole ikinä ilmaantunut. Olen lukenut että monille koirille on näistä punkkiliuoksista tai punkkipannoista tullut esim. iho-oireita, mutta me olemme onneksi välttyneet näiltä. Niin kauan kun sivuoireita ei ole niin käytän kyllä tuota torjuntaliuosta, sillä borrelioosin vaara on todellinen koirillakin ja voivat punkit kulkeutua koirassa kotiin ja sitä kautta ihmiseenkin. Inhottavia otuksia ne punkit kyllä ovat! :(  Jos punkit ja niiden torjunta eivät ole tuttu juttu, niin kannattaa lukea taustatietoa vaikka täältä:http://www.elainlaakariin.fi/koiran-ulkoloiset-koiran-punkki-koiran-tai-koiran-kirppu/

Punkkien lisäksi kannattaa varautua myös näihin hieman isompiin riesoihin eli käärmeisiin. Oletteko huomanneet että koiran ensi-apu ohjeet käärmeenpiston varalle ovat muuttuneet: Kyypakkausta ei enää itse asiassa suositella annettavaksi koirille sen sisältämän kortisonin vuoksi, sillä kortisoni ei ole koirille kovinkaan tehokas lääke kyynpuremaan ja sen haittavaikutukset voivat olla suuret. Poikkeuksena on kuitenkin ainakin jos kyy pistää koiraa hengitysteiden alueelle – tällöin pistokohta saattaa turvota voimakkaasti ja haitata hengitystä. Näin kesän koittaessa kannattaa kerrata kyyn pureman hoito-ohjeet esimerkiksi täältä:http://www.elainlaakariin.fi/kyyn-purema/

Lopuksi haluan jakaa muutaman hauskan kuvan Jeristä ja hänen uusista ystävistään :) Kaverillani on kaksi koiranpentua, toinen malinois ja toinen saksanseisoja, joista on tullut Jerin uusia parhaita kavereita. Etenkin tämä malinois jaksaa juosta Jerin perässä tunnista toiseen, riekkua toisessa kiinni ja taistella leluista :) Jerikin pääsee taas toteuttamaan sisäistä kutsumustaan, eli tarhantätinä oloa näiden pentujen kanssa kuten kuvista näkyy:

Jeri näyttää rakkaille lapsosilleen miten kurakuoppaa kaivetaan niin, että saa itse kunnon mutakerroksen päälleen.

Jeri ja Ässä harjoittelevat yhteisnoutoa. Vähän vielä on syytä treenata, sillä pojat meinasivat törmätä puuhun tuosta palikasta kilpaillessaan.

Jeri on (vielä toistaiseksi) nopeampi kuin pennut ja nauttii tästä täysin rinnoin.

Ei, kyseessä ei ole näköharha: varjoisassa paikassa metsän kulmassa oli vielä huhtikuun lopussa lunta! :) Sehän oli poikien mielestä ihan parasta: ensin juostaan täysillä nurmikolla ja sitten lumeen viilentymään.

Riikka & Co

Kevät!

Vihdoin se on täällä – ihana, kauan odotettu kevät! Lumi sulaa, linnut laulavat ja jalkojen alla rapisee taas ihana hiekkatie. Poikien mielestä parasta tässä on tulvivat ojat ja joet. Onko mitään parempaa kuin koko lenkin mittainen ikioma kahluuallas? Eikä siinä tarvitse edes tyytyä kahlaamaan, vaan Jerin ja Jepen mielestä on täysin normaalia heittäytyä myös maate tulvivaan ojaan – siinähän saa hyvän kylvyn samalla! :D

Jeppe lempiojassaan pulikoimassa

Tämä 9gag.com sivustolta löytynyt kuva jaksaa aina naurattaa – ihan niinkuin Jeppe ja Jeri! :)

Molemmilla pojilla on tapana kerätä vauhtia jo vähän ennen tulvivaa ojaa ja sitten juosta aivan täysillä sen läpi. Tämän jälkeen täyskäännös ja uudestaan, sitten vielä täyskäännös ja yleensä tällä kolmannella kerralla heittäydytään maate ihanaan vesi-/mutalätäkköön. Kyllä se vaan niin menee, että 5cm vettä ja 10cm mutaa on labradorin unelmien uima-allas! Näin omistajan kannalta tämä kyllä on vähän rasittavaa, kun aina saa pestä koiria ja pestä pyyhkeitä ja pestä lattioita, mutta en raaski noita vallattomia poikia kieltääkään. Heillä näyttää olevan aina niin hauskaa kun pääsevät kuraan leikkimään, että hellyn päästämään heidät vaikka tiedän lopputuloksen.

Toogapoika Jeri tykkää käydä kurassa kylpemisen jälkeen suihkussa ja kuivatella sitten pyyhkeeseen käärittynä

Kevään tullessa tulee kuitenkin myös tiettyjä ongelmia. Lumien sulatessa kaikki ihanat tuoksut tulevat esiin ja muutenkin keväisin tuntuu olevan erityisen paljon narttukoiria juoksuissa, ja Jerin on välillä vähän vaikea kestää kaikki nämä ylitsevuotavan ihanat hajut. Hän on, hmmh, vähän liian innoissaan. Haluaisi päästää kaikkien tyttöjen luo ja mieluiten heti ja koko ajan. Jerillä on vaikeuksia ymmärtää, että kaikki nartut eivät halua leikkiä tälläisiä leikkejä hänen kanssaan, eikä hän myöskään ymmärrä miksi minä ne kiellän. Yritys päästä kaikkien ihanien tyttöjen luo ja selkään on hällä kuitenkin kova, ja tämä aiheuttaa välillä jonkin verran ristiriitoja meidän noutajaperheessämme, sekä vaikeuttaa Jerin sosiaalista elämää. Häntä ei näes voi tämän hurmion vallassa päästää leikkimään tuttujen tyttökavereiden kanssa vaikka näillä ei juoksuja olisikaan, sillä Jerillä on mielessä tasan yksi asia.

Tämän innokkuuden vuoksi olen saanut pariinkin otteeseen koiratutuilta ehdotuksia kastroida Jeri. En kuitenkaan itse tätä haluaisi niin kauan kuin tästä innokkuudesta ei ole terveydellisesti haittaa. Tiedän että jokaisessa nukutuksessa ja leikkauksessa on riskinsä, enkä siis haluaisi ”turhaan” pistää koiraani leikkauspöydälle. Lisäksi olen huolissani kastraation mahdollisista seuraamuksista. Olen kuullut että monet koirat ovat kastraation jälkeen laiskistuneet ja lihovat helpommin kuin ennen. Toisten mielestä asialla ei taas ole mitään negatiivisia puolia, ainoastaan positiivisia eli rauhoittaa sukupuoliviettiä eikä voi vahingossakaan siittää pentuja. Toiset taas ovat kertoneet, että heillä kastraatiolla ei ollut mitään vaikutusta, uros on yhä aivan pyörällä päästään kun tyttöjä on lähellä, ja ainut asia joka on muuttunut on se, että uros ei voi enää siittää pentuja.

En ole itse ikinä tuntenut yhtään urosta sekä ennen että jälkeen kastraation, joten minulla ei ole vertailukohtaa ja tietysti tarvitsee myös muistaa että jokainen koira on yksilö: ei ole varmaa tapaa sanoa miten Jeri reagoisi kastrointiin. Olen nyt kuitenkin päättänyt että en leikkauta Jeriä. Oma sisäinen ääneni jankuttaa että jos ei ole sairautta/vammaa tai muuta terveydellistä syytä niin miksi ihmeessä laittaa terve koira leikkauspöydälle. On se totta, että Jeri toohottaa paljon, välillä rasittavuuteen asti, ja käy vähän liian kuumana tyttöjen vuoksi, mutta aion odottaa jos vaikka 5 vuotta olisi se maaginen ikä, jolloin Jeri aikuistuisi tämän asian suhteen… :) Jos jossain vaiheessa jokin terveydellinen syy tälle leikkaukselle ilmenee, niin sitten tietysti asiaa harkitaan uudestaan, mutta toistaiseksi asia saa jäädä. Olisin kuitenkin utelias kuulemaan teidän lukijoiden kokemuksia: onko teidän koiria kastroitu, minkä ikäisinä ja oletteko huomanneet millaisia käytösmuutoksia?

Riikka & Co

Hyvää pääsiäistä!

Maaliskuu on ollut Noutajaperheellä täynnä vipinää. Ollaan matkustettu, tavatattu kavereita, hoidettu pentuja ja mikä tärkeintä, vietetty synttäreitä! Molemmat pojathan täyttävät maaliskuussa vuosia. Keskiviikkona, 20.3, oli Jerin vuoro olla juhlien sankari. Pikkuinen saukonpoikanen on nyt jo neljä vuotta! Aikuistumista ei kuitenkaan kauheasti ole ilmassa, vaan Jeri on yhä aivan yhtä villi ja elämäniloa täynnä kuin aina, ja hyvä niin <3 Synttärilahjaksi Jeri sai maksalaatikko/nakki/piimäkakun. Maistui varmaan paremmalta kuin näytti:

Jepen synttäreitä vietetään 30.3, ja silloin on sitten taas tälläistä taidokkaasti tehtyä kakkua tarjolla ;) Jeppe täyttää seitsemän ja hänestä tulee siis niin sanotusti veteraani. Hyvässä kunnossa Jeppe on iästään huolimatta, turpa vähän harmaantunut mutta muuten elämänsä kunnossa ja oikein virkeä metsäkoira :) Synttäreiden kunniaksi aijon viedä hänet Turun koirafysioon hierottavaksi/tarkastukseen, tsekataan että leikatun jalan suhteen kaikki on kunnossa ym. Tämä heti kun saisin aikaiseksi varata ajankin sinne!

Viimeviikolla olimme taas Liedossa kaverini luona käymässä hoitamassa Gironin ihania saksanseisojapentuja. Pennut ovat nyt jo luovutusikäisiä, aivan ihania pikku pirajoita! Kovasti touhuavat ja maistelevat kaikkea mitä tulee eteen, mutta rauhoittuvat myös mukavasti syliin. Jeri sai juosta pihalla vapaana sillä aikaa kun itse leikitin pentuja, mutta huomatessaan meidät ikkunasta tuli Jerikin terassin lasioven taakse katselemaan pentuja. Ensin pennut eivät huomanneet uutta tuttavuutta lasin takana, mutta hetken päästä yhdellä pennulla välähti että hei, tuolla on jotain uutta! Varovasti hän hiipi kohti lasia ja hetken tilannetta tarkkailtuaan päästi oikein topakan vahtihaukun Jerille :) Jeri vain katseli lasin läpi hämmästyneenä kun pentu jatkoi haukkumista ja yritti haastaa Jeriä leikkiin.

Nyt pääsiäisenä köllöttelemme rauhassa kotona ja lepäämme. Kavereita on käynyt kylässä ja ollaan mekin johonkin päin liikuttu, käytiin nimittäin perjantaina moikkaamassa Jerin kasvattajaa ja koiraäitiä Murua :) Muru on jo 11v ihastuttava mamma <3 Jeri oli aivan täpinöissään kun pääsi näkemään pitkästä aikaa tutun kasvattajan ja oman äipän! Luita he söivät lattialla sulassa sovussa ja sitten leikkivät vähän vetoleikkejä :) Jeri olisi halunnut toki riehua koko illan mutta tämän jälkeen Muru vetäytyi jo omaan petiinsä nukkumaan ja Jerikin pian nukahti keittiön lattialle meidän ihmisten vielä siemaillessa iltateetä, mejä-kokeista jutellen. Tässä pari Ninan ottamaa kuvaa, itse en vielä ehtinyt purkaa kameraa:

Vetoleikkejä. Kuvan ottanut Nina Remes.

Namihetki :) Kuvan ottanut Nina Remes.

Kiitos vielä Ninalle ja Samulille kun saatiin tulla kyläilemään, otetaan pian uudestaan!