Harmittava furunkuloosi ja muita uutisia

Niin ihanaa aikaa kuin syksy onkin, niin siihen liittyy myös yksi iso miinuspuoli: furunkuloosi. Furunkuloosi on talirauhasten ja karvan juurituppien märkivä tulehdus. Sitä esiintyy etenkin koirien tassuissa varpaiden välissä, usein syksyisin ja keväisin kun maa on märkä ja kurainen. Hoitona furunkuloosissa käytetään pitkään kestävää antibioottikuuria. Taustalla voi olla useita eri tekijöitä, kuten allergiaa ja sienitulehduksia. Läheskään aina mitään taustasyytä ei löydy perusteellisista tutkimuksista huolimatta, ja tällöin koiraa hoidetaan oireenmukaisesti. Ainut tapa ennaltaehkäistä furunkuloosia on pitää koiran tassut puhtaina ja kuivina, mutta tämäkään ei monesti riitä. Tarkempaa tietoa furunkuloosista voi lukea täältä.

Kuvassa jo parantumassa oleva furunkuloosi-paise.

Jepellähän tämä furunkuloosi on valitettavasti riesana. Ei tiedetä mistä se on tullut ja mistä se johtuu, vaikka muun muassa koepala on otettu ja lähetetty Patovettiin tutkittavaksi. Oireenmukaisella hoidolla siis mennään. Viimeiset kaksi vuotta Jeppe on saanut olla rauhassa furunkuloosilta, mutta tänä syksynä se on taas iskenyt huolimatta siitä, että Jepen tassut pestään ja kuivataan huolella aina ulkoilun jälkeen. Nyt tilannetta vielä kurjisti se, että Jepellä meni metsästysreissulla pieni tikku tassuun sisään, ja tämä reikä mahdollisti tulehduksen villiintymisen.

Jeppe potee kipeää tassuaan

Eläinlääkärikäynti siitä sitten tuli. Tassu ajeltiin, tikku kaivettiin tassusta esiin, haava huuhdottiin ja puhdistettiin. Kahden viikon antibioottikuuri ja 10 päivää kipulääkettä. Tassu oli aamulla ollut normaali, mutta iltapäivällä työpäivän jälkeen turvonnut jo niin mahdottomaksi, että hän ei saanut edes astuttua sillä. Eläinlääkärin mukaan tämä räjähdysmäinen eteneminen on normaalia kun on furunkuloosi + se pieni tikun tekemä reikä, joka edesauttoi tulehduksen villiintymistä. Kurja juttu kaiken kaikkiaan, mutta onneksi selvittiin vain pienillä toimenpiteillä. Tämä on nyt kolmas kerta kun Jepellä näin käy, ja toivottavasti tämä surkeiden sattumusten sarja loppuu tähän. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin Jepen pitäisi loppuviikkoon mennessä piristyä entiselleen, kun antibiootti on hoitanut työnsä :)

Pikkuhiljaa olotila kuitenkin paranee!

Toinen tämän syksyn ikävä asia on ajankohtaiset uutiset, tällä kertaa koirahyökkäysten lisääntymisestä. Tästä aiheesta on aina yhtä tuskallista lukea. Olen samaa mieltä kuin tuossakin lehtijutussa sanotaan, eli koiraa ei voi näistä asioista syyttää – omistajan tulisi puuttua ongelmatilanteisiin jo ennakolta. Toki vahinkoja voi aina sattua, mutta hyvä johtajuussuhde ja kunnon peruskoulutus auttavat huomattavasti tässä asiassa. Itse Kennelliiton valtuuston varapuheenjohtaja Mika Leppinenkin kertoo oheisessa artikkelissa, että koirien perimästä johtuvat käytöshäiriöt eivät ole lisääntyneet – ongelmien syy on hihnan toisessa päässä. Valitettavasti suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ymmärrä tätä, vaan he alkavat pelätä ja usein myös välttää koiria näiden tapausten johdosta. Monille ennakkoluulojen syntymiseen riittää pelkkä uutisen lukeminenkin. Tästä asiasta on aina yhtä kurja lukea, ja mitään nopeaa ratkaisua tilanteeseen ei näytä olevan. Ainut asia, mitä varmasti jokainen koiranomistaja voi tehdä juuri nyt, on huolehtia koiran perustottelevaisuudesta ja ottaa vastuu oman koiran käyttäytymisestä. Jos oma koira rähjää, karkailee tai omistaja ei vaan saa koiraansa hallintaan, niin silloin koiraa ei kuulu pitää vapaana, eikä viedä koirapuistoon tms. Vahinkoja tietysti sattuu kaikille, mutta jos niin tapahtuu säännöllisesti niin on syytä miettiä mitä pitäisi tehdä.

Oman petinsä valtias

Ja jottei tämän kuun kirjoitus käsittelisi vain ikäviä asioita, niin laitanpa tähän loppuun vielä linkin koirien temppukouluun! Savon Sanomissa on julkaistu kymmenosainen temppukoulu koirille. Temput ovat helppoja oppia ja ohjeet selkeitä, ja näiden parissa voi varmasti moni viettää mukavia hetkiä :) Katso itse ja suorita vaikka koko temppukoulu koirasi kanssa!

Hyvää syksyä!

Syksy on vihdoin saapunut kunnolla tänne Etelä-Suomeenkin, ja myös Noutajaperhe on päässyt nauttimaan ruskan kauneudesta ja syksyn sateista. Sairaslomani on nyt loppu, ja jalka jo melkein kuin uusi, joten pikkuhiljaa pääsemme takaisin normaalielämän pariin. Kevyemmällä liikunnalla täytyy mennä vielä hetken aikaa, mutta nyt jo helpottaa kovasti että pääsee tekemään normaalit arkipuuhat itse ja pääsee koirien kanssa kävelyille.

Metsäkävelyjä oli jo kova ikävä <3

Harrastaako muuten joku teistä lukijoista koirafrisbeetä? Lajista oli taannoin esittely Koiramme -lehdessä, ja sitä lukiessa tajusin, että minä ja Jerihän olemme harrastaneet lajia jo vuosia! En vain ole ajatellut että frisbeen heitosta ja noutamisestakin voi muodostaa kilpailulajin :) Suomen ensimmäinen virallinen frisbee-kisa oli tänä kesänä, ja lajin suosion noususta päätellen näitä tulee vielä paljon lisää! Kisoja on kehuttu hauskoiksi ja rennoiksi, mutta luulen, että pysymme silti Jerin kanssa tyynesti harrastajapuolella, kahdestaan leikkien :) En voi sille mitään, että minä vain inhoan sitä veren maku suussa kilpailua, mitä ainakin oman kokemuksen mukaan koirakisat  (ja useat muutkin lajit joissa kilpaillaan…) ovat monesti täynnä. Mieluummin otan rennosti ja pidän vain hauskaa koirieni kanssa. Hienoahan se on kun ihmiset ja koirat menestyvät kisoissa, mutta se ei vain ole meitä varten. Toivottavasti joskus järjestettäisiin vain jokin ns. yleinen koirafrisbee-tilaisuus, jossa vaikka kaikki saisivat palkinnon, eikä rankattaisi paremmuusjärjestykseen, eikä laskettaisi pisteitä yms. Sellaiseen lähtisimme heti mukaan!

Parin vuoden takainen kuva Jeristä ja lempparifrisbeestä :)

Yhteen tällaiseen rennompaan koiratapahtumaan osallistuinkin syyskuun alussa, kun Paimiossa järjestettiin Kuntokoira niminen tapahtuma. Kuntokoira oli siis juoksu-/kävelytapahtuma koirien kanssa. Päivään kuului myös juoksun kisaluokkia, eri koiralajien esittelyjä ja match show. Kisaluokissa jaettiin palkintoja, mutta muutenkin kaikki osallistujat saivat lahjaksi pienen tuotepaketin joka sisälsi mm. Hau-Haun koiranameja ja koirien palautusjuomaa :) Minun oli ensin tarkoitus mennä koirien kanssa kävelemään 6,5km harrastajakävelyluokka, mutta jalkaleikkauksen vuoksi en tietystikään voinut osallistua. Sen sijaan olin tapahtumassa töissä, koska tapahtuma oli hyvän ystäväni järjestämä :) Sattuiko joku teistä lukijoista osallistumaan Kuntokoiraan? Tarkoituksena on, että tapahtumasta tulee jokavuotinen, ja voin lämpimästi suositella teitä osallistumaan tapahtumaan ensi vuonna. Meidätkin löytää silloin toivottavasti jo ihan osallistujien puolelta :) Tässä muutamia valokuvia joita näppäsin tapahtumasta:

Päivä oli kuuma ja aurinkoinen

Tapahtumaan osallistui yli 80 koirakkoa!

Tämä pikkuinen staffi lumosi minut leikkisällä käytöksellään ja hymyilevällä ilmeellään :) Koiran nimeä en valitettavasti muista.

Hyvää syksyä kaikille toivotellen,

Noutajaperhe

Keppiarkea

Elokuu ei tällä kertaa alkanut Noutajaperheellä kauhean hyvin. Olin itse alkukuusta jalkaleikkauksessa, ja sairaslomaa napsahti 6 viikkoa. Se on yhteensä 42 päivää keppiarkea. Voin kertoa, että elämä kyynärsauvojen kanssa ei todella ole helppoa. Ei sillä, etten olisi ennenkin tähän tilanteeseen joutunut, mutta nyt yksin asuessa hommassa on ihan uudenlaiset haasteet.

Uintireissut jäävät nyt valitettavasti tauolle sairaslomani vuoksi

Koiria en tietenkään pääse itse ulkoiluttamaan lainkaan: kepeillä klenkkaaminen on ihan tarpeeksi hankalaa yksinkin. Olen äärimmäisen kiitollinen lähipiirilleni, joka on ahkerasti jaksanut jo kolme viikkoa auttaa minua. Kiitos erityisesti Anjalle, Lauralle ja isälleni! Pakko myös kehua, että pojat ovat erittäin hyvin sopeutuneet siihen, että yhdessä touhuamisemme on erittäin rajoittunutta tällä hetkellä. Jeppe onkin ollut lähes koko ajan isäni luona, mutta Jeri on kotona seuranani. On ihmeellistä, miten oma pikku turbobuusterini on kovin rauhallinen kun huomaa, että olen itse kipeä. Jeri tulee suloisesti nukkumaan vierelleni, istuu vierelläni sohvalla, seurailee koko ajan mitä teen kotona eikä yhtään riehu eikä valita tylsyydestä. Toki teen kaikkeni, että hälle ei todella tylsää tulisi, vaan ajanvietteenä on paljon aktivointileluja, luita ja pallonheittelyä pihalla (=minä istun, Jeri noutaa). Mutta onhan tämä silti todella rajoittunutta normaalin arkeemme verrattuna. Onneksi Jeri sentään pääsee yhä pitkille lenkeillä lähipiirin kanssa ja on häntä välillä viety uimaankin ja ampumaradalle vierailemaan.

Kiitos lähipiirini tuen, koirien hoito sujuu hienosti sairaslomastani huolimatta!

Yritin aluksi myös saada Jeriä toimimaan avustajakoiran tyyliin ja poimimaan kyynärsauvani lattialta, aivan kuin olen aikaisemmin opettanut Jepelle. Noh, aluksi tämä sujuikin oikein hyvin: Jeri riemastui kun sai auttaa ja noutaminen nyt on noutajalle luonnollista. Mutta sitten, eräänä päivänä, homma ei enää sujunutkaan kauhean hyvin. Keppejä nostaessaan Jeri otti vahingossa kiinni kepin kahvasta, ei varresta niinkuin yleensä. Sitten, iloisena siitä että saa auttaa, Jeri pyörähti ympäri. Valitettavasti väärä ote kepistä aiheutti sen että ympäri mennessään Jeri myös lämäytti itseään takapuolella kepin toisella päällä. Ja voi että hän pelästyi! Eihän tuo mitään sattunut, varmaan lähinnä tuntui reippaalta taputukselta, mutta tietysti Jeri pelästyi kun ei hänen takanaan ollut ketään ja silti jotenkin ihmeellisesti jokin sinne osui. Tämän jälkeen Jeri on ollut täysin varma että kyynärsauvani ovat vähintäänkin kirotut, elleivät jopa varsinainen surmanloukku, ja hän pysyy mieluiten mahdollisimman kaukana niistä, eikä todellakaan ota niitä enää suuhun. Ei hänestä siis ihan avustajakoiraa tullut, mutta onneksi ei tarvitsekaan, vaan Jeri on täydellinen, noutipa hän keppini tai ei :)

Pienen pieni Merisaukko ;)

Nyt ei auta muutakuin sinnitellä vielä muutama viikko, toivoen, että tuskallinen toipumisaika palkitaan lopussa terveellä jalalla!

Parempaa arkea toivotellen,
Noutajaperhe

PS. En ole nyt hetkeen ottanut uusia kuvia sairaslomastani johtuen, joten tässä kirjoituksessa on liitteenä muutamia kuvia kuluneelta kesältä :)

Auringonpaistetta ja vesipisaroita

Kesäloma on nyt jo valitettavasti ohi, mutta se ei silti estä Noutajaperheen kesäistä hauskanpitoa. Arkeemme kuuluu yhä uimista, koirakavereiden kanssa leikkimistä, metsäkävelyitä ja puutarhassa oleskelua. Puutarha tosin saattaa olla vähän turhan ylevä nimitys meidän pihan villiniitylle, mutta on siellä muutama kukkakin, joita joskus hoidan :D

Koirat ovat todella ottaneet kesästä kaiken irti uimisen osalta. Meille kaikille ehkä kasvaa pian kidukset, niin paljon aikaa vietämme uimassa ;) Löysimme uuden kivan uimakuopankin jossa käydä. Jeri on uimassa todella hauska kaveri, ui lähes koko ajan vierelläni. Jeri tosin tykkää myös tulla nuolemaan ihmisten kasvoja vedessäkin, ja tällöin usein vahingossa raapaisee ihmisiä. Siksi olen opettanut Jeriä uimaan sivuun: aina kun hän tulee kohti kasvojani, laitan toisen käteni sivulle veden pinnalle, kämmen auki. Jeri tulee ja tökkäisee nenällään kämmentä. Hyvä keino mielestäni, enää ei ole rintakehä aivan naarmuilla uimisen jälkeen.

Rantakoira Jeri

Jeri kuvattuna auringonlaskun aikaan saaristossa

Jeppe sen sijaan ei yleensä ui vierellä, vaan keskittyy tutkimaan kaikkea muuta jännää, mitä löytää rannalta. Tietysti hän käy uimassakin, mutta jos noutohommia ei ole tiedossa, niin hän tyytyy pieneen uimapyrähdykseen ja lähtee sitten tutkimaan rannan hajuja. Täysin eri asia tietysti on heti, kun on jotain mitä noutaa: Jeppe ei tiedä mitään parempaa. Oma dami suussa on Jeppe onnellisempi kuin koskaan. Ärsyttävää on vain se hetki, kun Jeppe palauttaa damin: oikeaoppisesti hän tulee eteeni antamaan damin käteen, kiertää sitten vasemmalle sivulle istumaan ja sitten RAVISTAA. Ja voin kertoa että se on enemmän kuin muutama vesipisara mitä tulee labradorin täysmärästä turkista ja sitä ei edes auringonpaiste ihan hetkessä kuivaa. Ei paljon tarvitse miettiä meneekö itse samalla uimaan, kun joka tapauksessa sitä on täysin märkä noutotreenien jälkeen :)

Jeppe seuraa kun Jeri noutaa omaa damiaan taustalla

Ihan pelkkää hauskuutta ja uimaleikkejä ei meidän kesä kuitenkaan ole ollut, sillä Jeri sai valitettavasti taas hot spotin :( Hot spot on siis koiran voimakkaasti märkivä, äkillisesti ilmenevä pinnallinen kostea ihotulehdus. Se tunnetaan myös nimillä koiran akuutti kostea dermatiitti tai pyotraumaattinen dermatiitti. Hot spot on yleinen etenkin tiheäturkkisilla ja pitkäkarvaisilla koiraroduilla. Tulehduksen aiheuttavat bakteerit, jotka normaalistikin elävät koiran limakalvoilla ja iholla. Terveellä iholla bakteerit eivät kuitenkaan aiheuta tulehdusta vaan tulehdukseen vaaditaan jokin altistava tekijä. Altistava tekijä on usein pieni haava, naarmu tai pistos ihossa. Kesällä kostea ja lämmin sää saa usein bakteerin leviämään nopeasti.

”Ei sillä ole väliä että se on likainen ja hiekkainen, se on MUN!”

Tavallinen hot spot leesio on punainen, kostea turvoksissa oleva ihovaurio, joka erittää mätää tai kirkasta kudosnestettä ja haisee todella pahalle. Joskus tulehtunut iho voi olla karstan/ruven peitossa ja vasta sen alta paljastuu vereslihalla oleva alue. Tyypillistä hot spotille on räjähdysmäinen leviäminen: ihoalue voi aluksi olla vain muutaman sentin mittainen ja muutaman tunnin päästä triplaantunut. Tällä kertaa meillä onneksi kävi tuuri ja huomasin hot spotin heti kun se oli alkanut: Jerin turkki ei vielä edes ollut märkä (usein turkki tulee märäksi/tahmeaksi siitä kohtaa missä ihovaurio on), mutta tunnistin hot spotin tyypillisen hajun. Lainasin sitten heti naapurilta trimmeriä ja ajelin Jeriltä erittäin laajan alueen selästä kokonaan paljaaksi. Hot spotin ensiapu on aina ajaa karvat alueelta huolellisesti, mutta monesti se ei onnistu ilman rauhoittavaa lääkettä eläinlääkärissä. Nyt Jeri ei kuitenkaan ollut vielä lainkaan kivulias joten karvojen ajelu sujui helposti. Ajelin laajan alueen vaikka Jerillä oli vasta kolme peukalonpäänkokoista rakkulaa iholla: on aina parempi ajella liikaa kuin liian vähän, sillä turkin alta ihotulehdusta ei voi hoitaa. Nopea toimintani säästi Jerin tällä kertaa kovilta kivuilta, mutta kyllä iho silti arka oli. Hoidoksi saatiin taas antibioottia ja fuciderm-salvaa.

Muistakaa että vaikka trimmeri ja salvaa löytyisi kotoa, on hot spot aina hyvä näyttää eläinlääkärille.

Neljän päivän kuluttua Jerin iho oli jo siisti ja onnellinen koira pääsi taas uimaan :) Valitettavasti hän joutuu kuitenkin vielä jonkin aikaa kärsimään emäntänsä trimmaustaidoista, sillä iso kalju laikku keskellä selkää erottunee vielä jonkin aikaa hänen normaalista, kauniista turkistaan :) Mutta ainakin hänellä on kätevä tuuletusaukko, ei tule liian kuuma! ;)

Hyvää kesänjatkoa,
Noutajaperhe

Kesäloma!

Kesä on jo hyvässä vauhdissa ja nyt siitä pääsee vihdoin kunnolla nauttimaan myös noutajaperhe, joka lomailee seuraavat pari viikkoa :) Ohjelmassa on pieniä reissuja, runsaasti uimista, metsäkävelyjä ja rauhassa kotona loikoilua. Ja voi miten tätä on odotettu! Ennen lomaa olen joutunut tekemään töissä sen verta pitkää päivää, että koirat ovat joutuneet viihtymään vähän turhan paljonkin keskenään. Vaan eivätpä he ole valittaneet, yhtä iloisesti aina iltapäivällä tervehtivät vaikka tulisinkin kotiin vähän myöhemmin.

Pari viikkoa sitten saatiin myös lyhyt loma, sillä ystäväni Anja kutsui minut mukaansa mökkeilemään! Jeppe oli sillä aikaa isäni luona, mutta Jeri pääsi mukaan mökille. Oli kyllä todella mukava viikonloppu, Jerillä etenkin oli todella hauskaa, kun pääsi koko ajan uimaan ja sai saaressa juosta vapaana sydämensä kyllyydestä. Lisäksi Jeri pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyytiin! Veneilty ollaan ennenkin paljon, mutta sorsalla meillä on aina soutupaatti, joten moottoroidun veneen kyydissä tämä oli Jerille ns. neitsytmatka ;) Varmuuden vuoksi pidin kyllä kahdella kädellä valjaiden kahvasta kiinni, jottei poika vain saisi mitään ideaa hypätä vauhdissa veteen tms, mutta itsekin oikein yllätyin miten Jeri oli koko matkan todella rauhassa ja tyytyväisenä! Hän oikein kipusi penkille syliini ja nautti tuulesta ja roiskuvista vesipisaroista :) Oli mukava katsoa miten hän tykkäsi matkustamisesta näin kovasti.

Suosittelen kyllä muillekin veneilijöille pitämään koirasta tarkasti huolta moottoriveneen kyydissä, ikinä ei tiedä jos toinen päättääkin hypätä vaikka lähellä uivan linnun perään tms. Olen kerran lukenut lehdestä eräästä tollerista, joka loukkaantui todella pahasti, kun osui veneen moottoriin. Tämä koira onneksi selvisi, mutta tarina opettaa, että aina voi tapahtua jotain yllättävää ja siksi on tärkeää pyrkiä ehkäisemään tällaisia onnettomuuksia.

Lopuksi haluaisin jakaa kanssanne muutaman upean kuvan Jeristä. Kaverini mies harrastaa valokuvausta ja otti Jeristä aivan mahtavia kuvia pyynnöstäni. Jepen vuoro on ensi kerralla. Sitten kun molemmista koirista on otettu kuvat, niin aion teettää parhaista isot canvas-taulut kotiini!

Kuvista kiitos Mika Harjulle!

Jeri lähteessä uimassa

Sukeltava noutaja

Noutoon lähdössä :)

Ja juokseeeeee… Jos ei olisi oma koira niin saattaisin itsekin kyllä vähän pelästyä, jos tuollainen juoksisi metsäpolulla tuhatta ja sataa vastaan :D

Hyvää kesää toivotellen,
Noutajaperhe