Aurinko paistaa taas

Kevät tulee kohisten, ja paistaa se aurinko taas risukasaankin: meillä on vihdoin ollut rauhallinen kuukausi, tarkoittaen siis että kumpikaan koira ei ole telonut itseään. Jo sitä saikin odottaa *koputtaa puuta*!

Jerin tyräkontrollissa saimme iloisia uutisia: alueella näkyi enää vain arpikudosta ja lievähköä turvotusta, ei siis mitään mistä tulisi huolehtia tai mikä vaatisi hoitoa. Tämä siis tarkoittaa että Jeri on vapaa riehumaan! Ja sitä on kyllä poika tehnytkin. Lenkillä ei tule vastaan vesilammikkoa jonka poikki Jeri ei riemuissaan juoksisi, ja viime viikonloppuna hän jopa heittäytyi kierimään yhteen lätäkköön. Halpa versio uima-altaasta, sulaneesta lumesta muodostunut kuralätäkkö! ;)

Jeri on päässyt myös riehumaan kaverinsa Ässän kanssa. Tällä kertaa nämä pikku ryökäleet eivät kyllä ole käyttäytyneet kovin hyvin: he kun keksivät, että ”hei, me voidaan laajentaa reviiriä hyppäämällä aidan yli ja juoksemalla tuonne pellolle”. Ihana aamu, kun tyytyväisenä haen toisen kupin kahvia, ihan rauhassa, kun mietin että koirat ovat pihalla leikkimässä, ja katsahdan samalla ikkunasta ulos. Huomasin, että siellä kaksi koiraa juoksentelivat vapaana. Ajattelin niiden olevan lenkillä, kunnes tajusin että en näe ihmisiä missään.

Sitten aloin katsoa että ihmeen tutulta nuo koirat näyttävät vaikka silmälaseja ei päässä ollutkaan. Ja sitten tajusin että minun kaksikkonihan siellä juoksee eikä suinkaan mitkään vieraat koirat! Noh, menin ovesta ulos ja vihelsin pilliin. Pojat tietysti riemastuivat että joku kutsuu ja juoksivat kilpaa kohti pihaa, vain pysähtyäkseen portille koska eihän siitä nyt siltä puolelta voi hypätä yli :D

Tämän jälkeen sain vielä KOLME kertaa hakea Jerin portin takaa, Ässä sentään oli kiltti ja pysyi pihalla. Joka kerta kun näin ikkunasta että jaaha, taas Jeri istuu siellä portin takana niin avasin oven ja vihelsin pilliin. Ja joka kerta Jeri ulisi surullisena ja hyppi aidan vierellä, aivan kuin sanoakseen "En minä pääse! Yritän, mutta en pääse!" Sitten hän vielä kehtaa näyttää siltä kuin olisi selkäänsä saanut kun menin avaamaan porttia, ihan kuin minä olisin hänet sinne ulkopuolelle heittänyt :D

Ja tottakai sitten oli kauhea riemu kun pääsi takaisin sisälle. Ei voi muuta sanoa kuin että riehuessa Jeriltä löytyy tasan kaksi aivosolua, ja ne pyörivät päässä kuin hyrrä, joten ajatus ei kulje, ihan sama kuinka fiksu koira yleensä on ;)

Jeri ja Ässä painimassa

Jepen alkuvuodesta katkennut kynsi paranee kohisten. Lyhythän kynsi yhä on, ja vähän klommoinen, mutta eipä vaivaa herraa millään tavalla. Jeppe on nyt saanut myös ravintolisänä eläinlääkärin suosittelemia sinkkitabletteja. Vielä en osaa sanoa ovatko ne vahvistaneet kynsiä merkittävästi, mutta eivät ne ainakaan mitään haittaakaan tee.

Pikkuhiljaa se paranee!

Jeppe

Pari viikkoa sitten tapasimme myös pitkästä aikaa Jerin siskon, Myyn. Jeri ja Myy ovat kuin paita ja peppu, erottamattomat adhd-kaksoset. Emme ole pitkään aikaan nähneet Myytä, joten jälleennäkeminen oli kaikille riemuisa :) Myy oli omistajansa matkan ajan kasvattajallaan hoidossa, ja menimme yhdessä heidän kanssaan lenkkeilemään. Tässä muutama kuva sisarusten ja Jepen leikeistä:

Jeppekin innostui juoksemaan kilpaa lasten kanssa!

Jeppe ja Myy

Myy ja Jeri. Huomatkaa miten Myy on paljon tummemman ruskea kuin Jeri!

Kävimme myös tuota lenkkeilyä ennen Jerin kasvattajan luona kylässä, ja Jeri sai viettää laatuaikaa äitinsä, Muru-mummon kanssa. Selvästi Jeri kunnioitti äitiään eikä uskaltanut tältä ottaa luuta vaikka kuinka teki mieli :) Synnynkotinsa näkemisestä Jeri oli niin innoissaan että parin tunnin vierailun ajan hän lähinnä juoksenteli ympäriinsä häntä villisti heiluen :D

Ihana Muru ja poikansa Jeri

Jeri ja Jeppe muuten molemmat viettävät syntymäpäiviään maaliskuussa: Jerillä ne olivat 20.3 ja hän täytti 5 vuotta! Yhä hän kyllä käyttäytyy erittäin pentumaisesti, omistajansa iloksi :) Jepen synttärit ovat tulossa 30.3 ja seniorimme täyttää jo perätipä 8 vuotta! Turpa hällä on jo harmaa, mutta kyllä se nuoruuden ilkikurinen pentu välillä pilkistää silmäkulmasta ;) Synttäreiden kunniaksi molemmat pojat saavat herkutella maksalaatikolla.

Aina yhtä pentumainen Jeri <3

Seniori-Jeppe

Tammikuun kuulumisia

Uusi vuosi, uudet kujeet! Noutajaperhe on täällä taas, valmiina jakamaan kanssanne tulevan vuoden tapahtumat, niin hyvät kuin pahatkin (toivotaan kuitenkin, että niitä pahoja ei tulisi).

Vuosi kyllä alkoi valitettavasti vastoinkäymisillä: Jepeltä halkesi takajalasta kynsi todella pahasti, halkeama ulottui aivan kynnen juureen asti. Olimme tämän vuoksi eläinlääkärillä, ja Jeppe-raukka piti ihan nukuttaa, jotta kynsi saatiin korjattua. Tällä kertaa sitä ei katkaistu lyhyeksi niin kuin aina ennen on tehty, vaan uusi eläinlääkäri halusi tehdä ns. säästävän toimenpiteen, eli kuori kynnen sisällä kasvavan ”sydämen” ympäriltä. Näin siis päästiin halkeamasta eroon, eikä tarvinnut tehdä tätä kivuliainta osaa eli katkaista sydäntä. Ongelma on se, että nyt kun kynnen paikalla on pelkkä sydän, se on luonnollisesti äärimmäisen arka ja tulehdusherkkä. Hoito onkin pitää tassu kolme viikkoa paketissa ja sitten kontrolli. Huolettaa mitenköhän tämä menee. Ajatuksena tuo säästävä toimenpide on tietysti hieno, mutta toimiiko todellisuudessa, kasvaako kynnen kuori todella siihen ympärille. Jatkuvasti jahkailen olisiko pitänyt vain sanoa, että katkaise se kynsi, ainakin se on toimiva tapa vaikka todella kivulias. Mutta nyt on vielä kurjempaa jos Jeppe joutuu ensin kolme viikkoa kärsimään kivuista ja sitten todetaan, ettei se kynsi kasva sen sydämen ympärille ja täytyy sittenkin leikata. Tällöin tulisi taas uusi, kivulias toipilasaika. Todella toivon että näin ei käy… Aikaa tästä operaatiosta on vasta puolitoistaviikkoa joten toki toivoa vielä on, mutta tällä hetkellä ei kauhean hyvältä näytä. Kynsi on yhä pelkkää punaista sydäntä, eikä kuoren kasvamisesta ole mitään merkkejä.

Kovasti myös kyselin eläinlääkäriltä, että mistä voisi johtua tämä kynsien halkeilu, tämähän on jo kolmas kerta. Vastausta ei hänkään tiennyt. Suositteli kuitenkin sinkkikuuria, sinkkihän auttaa vahvistamaan kynsiä. Tällainen aloitettiinkin, katsotaan jos parin kuukauden sisällä olisi jotain vahvistumisen merkkejä Jepen kynsissä. Onko Teillä lukijoilla kokemusta koiran halkeilevista kynsistä, ja jos on niin miten olette niitä hoitaneet?

Kahden koiran taloudessa yhden sairaana olo aiheuttaa kyllä huomattavia haasteita arkielämälle, etenkin silloin kun se terve koira on hyper-energinen Jeri. Jeppe tietysti haluaisi aina kovasti lenkille mukaan, mutta eihän häntä voi pitkille lenkeille viedä kivuliaan tassun vuoksi. Ensin siis pieni lenkki molempien kanssa, sitten pitkä Jerin kanssa ja sisällä taas Jeri toiseen huoneeseen välillä ja Jepen leikitystä jotta hälläkin olisi jotain tekemistä. Jälleen kerran olen kyllä kongosta kiitollinen: Jeppe rakastaa pyöritellä kongoa ympäriinsä ja poimia sieltä putoavat namit parempiin suihin. Tämä tarjoaa mukavaa mutta kuitenkin rauhallista tekemistä, toipilaalle sopivaa toimintaa siis. Vielä kun vain Jerikin tajuaisi että sairasta veljeä ei kuulu haastaa leikkimään joka viides minuutti.

Onneksi Jeri on kuitenkin päässyt välillä leikkimään koirakaverinsa Ässän kanssa. Tällä viikolla vuoden täyttävä malinois-Ässä on vähintäänkin yhtä energinen tapaus kuin Jeri, ellei enemmänkin. Ässän ollessa pentu pääsi Jeri vielä pinkomaan kaveriaan nopeammin, mutta nyt Ässä on huomattavasti pitkäjalkaisempi ja johtaa juoksukisoja. Kepeistä taistellessa Jerin päättäväisyys ja rakkaus keppejä kohtaan vie kyllä yleensä voiton, kuten seuraavista kuvista näkee:

”Mun keppi, MUN!”

Yhteisnouto

Tuo taitaa kyllä olla pikemminkin pieni puu kuin keppi…

Äly ja väläys kilpasilla.

Viime viikolla tänne Etelä-Suomeenkin saatiin vihdoin lunta! Piristävää vaihtelua jatkuvalle sateelle ja mudalle. Pyykkikonekin saa välillä olla rauhassa, kun ei tarvitse monta kertaa päivässä pestä koirien pyyhkeitä. Ässän ja Jerinkin mielestä lumi on superkivaa, sillä siinä voi kätevästi kieriä leikin lomassa, kun tulee kuuma.

”Haluun sen mitä sulla on suussa.”

Lentävä malinois

Mikään kamera ei pysy näiden kahden vauhtivieterin perässä

Näihin tunnelmiin jää Noutajaperhe viettämään toipilasaikaa. Pitäkää peukut pystyssä, että Jepen kynsi parantuisi nopeasti ja hyvin. Pidän teidät ajan tasalla toipumisesta!

Lumisin terveisin,Noutajaperhe