torstai 19. elokuuta 2010

Labradori akvaariossa


Olipa kerran pieni labradorinnoutaja nimeltä Jeppe. Tai ei nyt ihan niin pienikään, vaan harvinaisen korkea ja 35kg painava labrador oikeastaan. Noh, jokatapauksessa: Jeppe oli vähän aikaa sitten keväällä loukannut jalkansa, ja ihmisten mukaan siitä oli mennyt akillesjänne katki. Pitkään Jeppe-raukkaa kidutettiin kaiken maailman leikkauksilla, eläinlääkärikäynneillä ja siteenvaihdoilla, mutta kesällä Jeppe sai vihdoin olla rauhassa eikä jalkakaan enää ollut kauhean kipeä. Sitten ihmiset alkoivat puhua jostain ihme vesiterapiasta. Tämä kuulosti Jepestä ensin hauskalta, liittyihän siihen Jepen lempi-elementti vesi, mutta vähän oudolta se kuulosti kuitenkin.



Eräänä päivänä Jeppe sitten vietiin tutun eläinlääkäriaseman pihalle. Jepen helpotukseksi ei kuitenkaan menty eläinlääkärin luo, vaan vastaan tuli joku ihan uusi nainen. Ensimmäiseksi paikan päällä mentiinkin sitten pihalle, jossa Jeppeä juoksutettiin ja joku fysioterapeutiksi kutsuttu nainen tarkasteli Jepen liikkeitä. Jeppe juoksi mielestään oikein hyvin, mutta tämä fyssari hieman harmitteli miten Jeppe kuulemma heitti välillä ravissa kipeää jalkaansa liikaa ulospäin, eikä taivuttanut sitä kunnolla. Tämän jälkeen aloitettiin sitten se varsinainen vesiterapia, josta ihmiset olivat jo pitkään puhuneet, ja nähtiin miten hieno akvaarioeläin tulisi pienestä labradorista nimeltä Jeppe!



Ensimmäinen haaste oli mennä sisälle tähän akvaarioon. Yksi seinä otettiin alas, ja sitä pitkin piti kiivetä tähän ihmeelliseen lasiseen kammioon. Jepestä tämä ei ollut ollenkaan kivaa, mutta meni kuitenkin kun rakkaat ihmiset Riikka ja isi käskivät. Tässä akvaariossa oli Jepen mielestä vielä ihan ok seisoskella, kunnes äkkiä kuului kauhea ääni ja lattialle alkoi ilmestyä vettä! Jeppe kauhistui. Mitä ihmettä nyt tapahtuisi? Ja jos tämä ei vielä riittänyt järkyttämään pikku Jeppeä, niin kun vettä oli mahaan asti niin pistettiin alla oleva lattia liikkeelle! Juoksumatto ei Jepen mielestä ollut lainkaan cool. Ensin Jeppe vain seisoi paikallaan, kunnes hänen peppunsa tömähti peräseinään. Tästä säikähtäneenä Jeppe lähti heti paikalla ravaamaan kohti rakkaita ihmisiään, jotka olivat akvaarion toisessa päässä. Harmi vain että lattia liukui koko ajan yhä taaksepäin, joka oli Jepen mielestä aivan käsittämätöntä.



Tämän jälkeen Jeppe sitten keksi että tässähän voisi uida, niin ei liukuva lattiakaan enää haittaisi. Suuri hämmästys oli kun ihmiset eivät tällä kertaa pitäneetkään uimista hyvänä ideana, ja vettä hävisi sen verran että ei siinä enää labradori pystynyt kunnolla uimaan. Ja sitten jatkui kävely. Jeppe käveli, käveli ja käveli, kunnes lopulta lattia pysähtyi ja vesi meni pois. Huh! Täpärä pelastus, ainakin jos Jepeltä kysytään!



Tämän jälkeen Jepen piti tietysti hetki hätäillä, heti kun sai taas kunnon kiinteätä lattiaa tassujensa alle. "Näittekö te, mä meinasin kuolla! Siis apua! Miksi ette ottaneet mua pois, tuijotitte vaan vieressä!!". Heti kun Jeppe vähän rauhottui, alkoi hieronta. Tämä olikin Jepen mielestä jo vähän mukavampaa, vaikka välillä ei meinannut malttaa maata siinä kyljellään, kun olisi ollut niin kiva maata seljällään ja öristä tyytyväisenä.



Loppujen lopuksi tämä hierontakin loppui, ja Jeppe pääsi kotiin. Palkaksi ihmiset antoivat hänelle possunkorvan, jottei jäisi turhan paljon traumoja liukuvasta lattiasta ja vedellä täyttyvästä altaasta.



Tähän päättyi tarina Labradori akvaariossa - jatkoa odotellessa... ;)


 


Jeppe mököttää. Akvaariossa on kamalaa!Jeppe mököttää. Akvaariossa on kamalaa!


 


Omg, tänne tulee vettä!


 


Ja lattiakin liukuu taaksepäin! Tää on just niin tätä, ei olis pitäny nousta sängystä tänään. Kävellään täs nyt sit, akvaariossa!


 



Huh, selvisin hengissä tosta kamalasta akvaariosta! Onneks saan nyt hierontaa et vähän rentoudun, kauhee kokemus toi...!

sunnuntai 1. elokuuta 2010

NOU1


Meillä meni tänään Jerin kanssa taipparit läpi! :) Oltiin Kemiössä (keskellä korpea) Salon seudun noutajien järjestämässä taipumuskokeessa, ja läpi meni! Olen niiiiiiiiiiiin onnellinen! :D Sain kyllä olla todella ylpeä Jeristä, pikku jätkä teki hienosti hommia <3



Mutta alusta asti kerrottuna, lähdettiin siis erittäin aikaisin aamulla kaverini Pian ja Jerin kanssa ajelemaan kohti Kemiötä. Pia oli mukana mun henkisenä tukena (tuppaan vähän ottamaan stressiä näistä kisoista. Enkä niin vähääkään aina ;) ja myös itse oppimassa, heillä kun on vielä Jerin veljen Jimin kanssa taipparit edessä.



Saavuttiin Kemiöön aikaisin, ja ilmoittautumisen jälkeen ulkoilutin Jerin ja ehtisin hetken jutella ihmisten kanssa. Sitten alkoikin jo toiminta! Alussa, kuten taippareissa aina, tuomari kävi kättelemässä kaikki osallistujat ja vähän rapsutteli koiria, taippareissa kun arvostellaan myös pintapuolisesti koiran käyttäytyminen tyyliin onko sosiaalinen ja iloinen vai ei. Tämän jälkeen lähdettiinkin kävelemään koepaikalle joka oli 1,5 kilometrin päässä rannassa.



Koepaikalla Pia jäi odotuspuolelle pitämään Jeriä sillä aikaa kun itse menin katsomaan ensimmäisen koiran suorituksen. Sitten nopeasti olikin jo meidän vuoro. Ensimmäisenä oli vuorossa vesinouto niin, että rannalta heitettiin lokki ja sen jälkeen veneestä heitettiin myös lokki vähän kauemmaksi. Jeri nouti lokit hienosti! Uimaan lähti, kuten aina, kuin tykinkuula ja ui nopeaa tahtia :) Sitten olikin vuorossa ruutu. Ruudussa sain Jerin lähtemään helposti (työskentelyintoinen koira, sitä ei ikinä tarvitse mitenkään "pakottaa" noutamaan, kun se aina valmiiksi jo odottaa siinä vieressä "PLEASE anna mun noutaa! Jokonyt? Anna anna anna!!" ;) ja se nouti riistat hyvin. Viimeisen riistan etsinnässä kesti hetken aikaa, mutta kyllä sekin sieltä ylös saatiin :)



Tämän suorituksen jälkeen oli aikaa vähän oleskella, kun odotettiin että muut aamupäiväryhmän koirat saa suoritettua niin että siirrytään jäljelle niiden kanssa jotka tähän jatkoon pääsevät. Väliajalla juttelin itse tuttujen kanssa, Jeri nukkui tyytyväisenä häkissään auton vieressä. Ihmeen rauhallinen hän oli kisapaikalla, ja tästä olen erittäin iloinen. Jeppe ei ole ikinä oppinut rentoutumaan kisapaikalla, joka tietysti rasittaa koiraa, mutta Jeri nukkui tyytyväisenä kun sai omassa häkissään olla :)



Jälki sujui sitten myös mallikkaasti. Jeri lähti jäljelle hyvin, löysi jäniksen nopeasti ja palautti sen mulle.



Tämän jälkeen olikin sitten loppusanat ja papereiden jako. Olin kyllä niin ylpeä hakiessani Jerin kanssa meidän arvostelun ja kunniakirjan, nyt on sitten taipparit suoritettu! :D



Saatiin ihan hyvä arvostelu (maastossa tuomari oli aika kovasanainen meitä kohtaan, mutta paperilla oli kuitenkin hyvä arvostelu), vähän vain mainittiin siitä että Jeri käsittelee riistaa vähän kovakouraisesti mutta ei kuitenkaan riko mitään. Uskon kuitenkin että tämä ongelma menee iän myötä pois, nyt tuota nuoruuden intoa on vielä niin paljon ja riista yhä niin erikoista että variksia ja lokkeja täytyy vähän imeskellä ;)



Kaiken kaikkiaan oli aika hieno päivä. Olen erittäin ylpeä Jeristä kun se toimi niin hyvin! <3



Isot kiitokset vielä meidän tukijoukoille:

Pia, ilman sua olisin ehkä kuollut johonkin hermokohtaukseen kisoissa. Kiitos rauhoittelusta ja tuesta :D

Nina, Jerin kasvattaja. Kiitos kaikesta tuesta ja treeneistä, olet meille korvaamaton apu!

Isä. Kiitos kun olet opettanut mulle kaiken minkä nomesta ja noutajista tiedän. Vaikka välillä onkin treeneissä erimielisyyksiä, niin ilman sun ohjeita ja tukea me ei pärjättäisi. Kiitos <3


 


PS: Kuvia ja arvostelu seuraa perässä myöhemmin kunhan ehdin ladata ne koneelle! :)