sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Synttärisankareita



Muistan sen yhä kuin eilisen. 20.3.2009 päivällä soitin Vesipedon Kennelin kasvattajalle, Ninalle, kysyäkseni kuulumisia. Silloin hän sanoi että narttunsa Muru on juuri synnyttämässä, ja sinä päivänä Jeri tuli maailmaan <3 Jeriä olin odottanut jo pitkään. Edellisenä syksynä olin varannut Ninalta pennun, ja oli mahtavaa kun kauan odottamani hetki koitti. Muutaman päivän kuluttua meninkin jo katsomaan pentuja ensimmäistä kertaa, ja saman tien valitsin Jerin. Vaikka pennut olivat vielä aivan pieniä, oli Jeri mielestäni kaikista ahnein ja aktiivisin – hyvät ominaisuudet metsästyskoirassa. Niiden viikkojen aikana jonka pennut viettivät emänsä hoiveissa, kävin Ninan luona jatkuvasti. Usein vietin siellä koko päivän hoitaen pentuja sillä aikaa kun Nina oli töissä. Oli aivan upeaa saada näin luoda side omaan pentuun jo aivan alusta alkaen. Minä olin siellä kun Jerin silmät avautuivat. Ensimmäisen kerran Jeri heilutti häntää kun näki minut parin viikon ikäisenä pentulaatikon reunalla. Oman nimensä Jeri oppi jo todella pienenä ja reagoi siihen.



Myös 30.3.2006 on erityinen päivämäärä, sillä silloin Jeppe syntyi. Jeppeä pääsin katsomaan kun hän oli pari viikkoa vanha. Suloinen pentu imi ahnaasti emonsa tissiä ja ryömi keskelle jauhelihalautasta kun ruokaa tarjottiin hälle ja sisaruksilleen. Kun Jeppe sitten muutti kotiin, valloitti hän jopa perheemme kissan sydämen. Vaikka Jeppe oli pentuna rasavilli riiviö, niin nopeasti hänestä kasvoi kiltti ja tottelevainen noutajapoika. Jepen ensimmäinen kesä oli ihanaa aikaa, ja muistan kaikki ne hauskat hetket ikuisesti. Etenkin sen miten Jeppe kerran niityllä pitkässä heinikossa pomppi eteenpäin kuin jänis, ja äkisti tippui pieneen ojaan. Ensi uinti tapahtui näin yllättäen, eikä Jeppeä ole sen jälkeen saanut vedestä pois pidettyäkään.


Vietimme siis nyt 20.3 Jerin kolmatta syntymäpäivää. Synttärit sujuivat mukavasti maksalaatikko-kakun ja pallopelien merkeissä. Itse tykkään juhlia myös koirien syntymäpäiviä, sillä ne ovat olleet minulle aivan erityisiä hetkiä. Sekä Jepen että Jerin syntymäpäivät ovat olleen aivan erityisen ihania päiviä elämässäni, ja olen kiitollinen siitä että nämä noutajapojat ovat elämässäni ja antavat minulle niin paljon <3 Jepen syntymäpäiviä vietämme nyt kuun lopussa, samoissa merkeissä kuin Jerin synttärit menivät. On vaikea uskoa miten nopeasti aika menee – Jeri on nyt jo kolmevuotias, ja Jeppe kuusi. Tästä huolimatta Jeriä nimitetään silti yhä yleisesti pennuksi (onhan se meidän laumamme kuopus) ja Jeppeä pikkuiseksi :) Ei haluaisi uskoa miten nopeasti ne kasvavat…