tiistai 25. tammikuuta 2011

Koiralle koti


Löytyisikö kotia kahdelle cockerille? Heidän emäntänsä kuoli ja isäntä ei sovellu koiranomistajaksi. Koirat ovat pojalla, mutta hänestä ei ole koiranomistajaksi. Petu-uros on 6v ja Pimu-narttu 5v. Koirat ovat superkilttejä, ja sopivat niin vanhemmalle ihmiselle kuin lapsiperheeseen. Väri on molemmilla mv. Viestiä saa levittää! Yhteystiedot: nina.salonen@luukku.com


Tälläinen valitettava tapaus on sattunut, ja ystävä pyysi välittämään tietoa, jospa joku teistä lukijoista vaikka ottaisi itselleen koiran tai tietää jonkun ketä ottaisi?

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Päivän kuva



 


"MOI mitä sä teet? Mä oon täällä pihalla! Miksi sä istut tietokoneella? Mitä hauskaa siinä muka on? Tuu syömään luita pihalle mun ja Jepen kanssa!"


 


PS: Kesällä Jeri muuten harrasti ikkunastahyppelyä. Vaikka pihan ovi oli n. 4 metrin päässä tuossa vasemmalla, niin tästä ikkunasta oli kiva hypätä aina makkarin sängylle, joskus ottaen verhotkin mukaan...

lauantai 22. tammikuuta 2011

Keinoemoa etsitään


Kaveri pyysi välittämään tietoa:


Pikaisesti tarvitaan varaemoa kahdelle koiranpennulle! Pennut syntyneet 20.1.2011 ja emo hylkii ja apua tarvitaan pikaisesti! Pohjois-savossa! Laita eteenpäin! Puhelut Päivi: 0445750442


 

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Kumpi teillä on johtaja, sinä vai koira?


Katson usein tv:stä Victoria Stilwellin Isännän ja koiran käytöskoulua. Mielestäni ohjelmasta saa usein hyviä vinkkejä omaan koiramaiseen elämään, sekä on mielenkiintoista katsoa ammattikouluttajaa töissä. Victoria on yksi alansa huipuista, alalla jolla miehet yleensä jyräävät. Lisäksi hän käyttää ns. Positiivista koirankoulutustapaa, jota itsekin pyrin pääsääntöisesti käyttämään - tarkoittaen siis että kaikki asiat yritetään opettaa positiivisen esimerkin kautta, eikä kurittamalla väärän toiminnan jälkeen. Mielestäni tämä on toimiva tapa tiettyyn asteeseen, mutta toki ymmärrän myös "Koirakuiskaaja" Cesar Milanin alistamistekniikan. Tietyllä tavalla yhdistän itse nämä kaksi koulutustapaa: perusta on positiivisen koulutuksen puolella, mutta ongelmien ilmentyessä ymmärrän että kaikkea ei opeteta/ratkaista namipalojen avulla, vaan on tärkeää että koira todella tietää kuka on laumanjohtaja, vaikka tämä tarkoittaisi välillä koiran alistamistakin (enkä siis tarkoita väkivaltaa, vaan samaa mitä sudet ja koirat tekevät laumoissaan: laumanjohtaja painaa koiran maahan selälleen makaamaan, joka koirilla ja susilla molemmilla osoittaa äärimmäistä alistumista. Kyseessä ei ole millään tavalla väkivaltainen taktiikka, vaan koiran primitiivisiin vaistoihin ja tapoihin perustuva toimintamalli).


Jepen kanssa joutui olemaan paljon kovempi tämän ollessa nuori, Jeppe kun oli harvinaisen kovapäinen pentu eikä oikein ottanut opikseen mistään, eikä myöskään millään meinannut pitää minua laumanjohtajanaan, vaan mielsi vain isäni tähän rooliin. Kantapään kautta (ja isän kautta ;) opin kuitenkin toimimaan oikein ja tietyissä tilanteissa olemaan tiukka ja koiran haastaessa asemani alistin sen. Jerillä tätä taas ei ole juurikaan tarvinnut tehdä, hän kun on enemmänkin seuraajaksi syntynyt koira, ja on uhmaikää lukuunottamatta ollut tyytyväinen asemaansa noutajaperheemme pahnan pohjimmaisena ;) Jeppe taas on enemmän alfaurostyyppiä, syntynyt johtamaan, ja siksi sen kanssa täytyy yhä välillä selvittää kuka meillä olikaan se johtaja.


Kun koirilla on lauman arvojärjestys selvä, ne ovat onnellisia. Koirat ovat onnellisia kun ihminen johtaa niitä - jos on epäselvää kuka on johtaja ja kuka ei, koira saattaa usein olla agressiivinen, dominoiva, pelokas tai ärtyisä. Jeppe esimerkiksi usein kuvittelee että sen täytyy suojella minua kaikenmaailman vierailta miehiltä, toisilta koirilta ja oravilta. Kun johtaja asema on selvillä, Jeppe voi olla koirapuistossakin rennosti, sillä se tietää minun johtavan tilannetta, ja niin kauan kuin johtaja on varma ja rauhallinen niin seuraajillakaan ei ole mitään hätää.


Näitä ja paljon muita ajatuksia herätti Cesar Milanin Koirakuiskaaja kirja, hänen ensimmäinen kirjansa. Suosittelen tätä opusta kaikille, siitä saa paljon hyviä vinkkejä ja herättäviä ajatuksia. Kertaus ei koskaan tee pahaa, ja vaikka olisikin miehen kanssa eri mieltä niin toisen mielipiteen voi aina kuunnella. Itse olen todella vaikuttunut tästä kirjasta, sillä siinä asiat selitetään ja esitetään paljon fiksummin ja perusteellisemmin kuin tv-sarjassa, joka paneutuu ongelmiin vain pintapuolisesti tunnin kerrallaan.


Cesarin ylistyksen jälkeen tässä olisi vielä Victoria Stilwellilta vinkkejä koiran energian kuluttamiseen. Me kaikkihan tiedämme että turhautunut koira ei ole onnellinen, ja koira turhautuu jos se ei saa liikkua tarpeeksi eikä toteuttaa luonnollisia viettejään. Tässä siis linkki Victorian blogikirjoitukseen:


positively.com/2011/01/11/exercise-your-creativity/


Ja viimeisenä vielä päivän kuva, jossa minä ja Jeppe poseeraamme talvella 2008:


tiistai 11. tammikuuta 2011

Toisen herkku on toisen myrkky


Artikkeli erilaisesta ruuista ja ihmisten herkuista, jotka ovat haitallisia koirille:


 


labradorsworldwide.com/labrador-retriever-information/human-foods-that-are-poisonous-to-dogs


 


Lisäksi vielä päivän kuva, jonka on ottanut ystäväni Annika Kaukoranta: