lauantai 22. helmikuuta 2014

Sydämentykytyksiä



Onhan se mukavaa että elämä on jännittävää, mutta ihan näin traagista sen ei tarvitsisi olla. Seuraavaksi kertomus helmikuun sydämentykytyksistä joita rakkaat karvakorvani ovat minulle aiheuttaneet:
Reilu viikko takaperin Jerille kävi pieni haaveri iltalenkillä. Päästin hänet vapaaksi, ja tapansa mukaan hän lähti juoksemaan täydellä riemulla pellolle heti kun sanoin ”vapaa”. Liukas maa kuitenkin teki tepposet, ja Jeri takapää luiskahti pois alta vauhtiin ponnistaessa. Poika raukka vinkaisi kovaa ja nilkutti luokseni lohdutusta saadakseen. Lohdutin häntä ja tarkastin jalat mutta mistään en löytänyt mitään vammaa, ja Jerikin näytti jo olevan unohtanut tapauksen joten päästin hänet uudestaan vapaaksi. Iloisesti hän sitten juoksenteli iltalenkin ja oli sisälläkin aivan tyytyväinen, kävi normaalisti nukkumaan Jepen viereen. Aamulla sama juttu, Jeri oli normaalin oloinen, kenties hieman väsynyt, aamulenkillä. Mutta sitten kun tulin iltapäivällä kotiin... Heti kun tulin sisään eteiseen niin tajusin että jokin on vinossa: molemmat koirat kyllä seisoivat koiraportin takana, mutta kaikki ei ollut hyvin. Jerillä oli kyllä lelu suussa niinkuin yleensäkin, mutta hän tärisi. Avasin portin välittömästi ja koirat tulivat tervehtimään. Jeppe pomppi ympäriinsä ihmeissään ja Jeri aloitti sydäntäsärkevän ulinan ja tärisi kivusta. Luonnollisesti pelästyin tätä, ja aloin heti tutkia mikä on vialla. En kuitenkaan ymmärtänyt mistä kipu johtui: en löytänyt mistään kipeää kohtaa, en haavaa, en mitään. Kunnes tajusin koittaa vatsanseutua ja sitten se iski: tyrä. Jerin keväällä 2011 traumassa saama tyrä oli revennyt uudestaan: vasemmalla puolella nivusissa tuntui turvotusta.
Jeri huhtikuussa 2011, kotona tyräleikkauksen jälkeen.
Heti tämän tajuttuani aloin soitella eläinlääkäriasemille. Onneksi kävi tuuri, Vettorin Mikael Granholm lupautui katsomaan Jerin ylinmääräisenä potilaana. Halusin nimenomaan Vettoriin, sillä Jerin tyrä on alunperin leikattu juuri siellä. Jälleen kerran olen heille erittäin kiitollinen hyvästä hoidosta ja siitä, että ottivat meidät hoitoon, vaikka aikataulunsa venyivät ja paukkuivat sen johdosta.
Lähdimme samantien puhelun jälkeen menemään Vettoriin. Soitin matkalta myös isälleni, että tulisi myös paikalle hakemaan Jepen, sillä en pystynyt hoitamaan molempia koiria sillä hetkellä. Hän onneksi tulikin ollen paikalla jo ennen minua, ja otti Jepen heti hoiteisiinsa. Jerin kanssa menimme sisälle ja odotimme hetken kunnes Mikael ehti tarkastaa Jerin. Tässä välissä olin itse jo paljon rauhallisempi ja Jerikin vaikutti paremmalta: minua rauhoitti se, että olimme ammattilaisten parissa, Jerillä taas tuntui olevan muita koiria ihmetellessä niin paljon tekemistä että ei ehtinyt ulista kipuaan.
Mikael tarkasti Jerin ja totesi että tämän muutama vuosi sitten leikattu tyrä on hieman repeytynyt, varmastikin tuossa iltalenkin kaatumisen yhteydessä. Rasvaa oli kuitenkin valunut ihonalaistilaan vain hieman ja reikäkin tuntui todella pieneltä, joten todettiin että Jeriä ei ole tarpeen ainakaan heti leikata. Sen sijaan annettiin pari pistosta kipulääkettä ja lähetettiin kotiin tulehduskipulääketablettien ja kotihoito-ohjeiden kera: kolmeen viikkoon ei muuta kuin remmiliikuntaa, sitten tarkastus.
Tämän jälkeen Jeri oli vielä seuraavan yön ja päivän todella kipeä, mutta sitten tilanne alkoi rauhoittua. Olemme viettäneet todellista hiljaiseloa, sillä itse sairastuin influenssaan ja olen ollut jo puolitoistaviikkoa sairaana. Nyt Jerillä on muutaman päivän kuluttua tulossa kontrolli tyrän tilanteen suhteen: ultrataan onko reikä umpeutunut itsekseen vai vaatiiko tyrä uuden leikkauksen. Rukoilen että leikkausta ei tarvittaisi. Tiedän kuitenkin, että jos leikkaus tuleekin, niin siitä selvitään, on selvitty ennenkin.
Toipilas-Jeri huhtikuussa 2011
Toinen kauhistuttava kokemus tapahtui tällä viikolla. Olin ystäväni luona majailemassa hänen ollessa matkoilla: pidän huolta myös hänen koiristaan sillä välin. Sen puolesta maaseutuloma tuli huonoon kohtaan, että olen yhä influenssan kourissa enkä voi nauttia ulkoilusta juuri nyt. Toisaalta tästä samasta syystä ajoitus oli hyvä, sillä täällä voin vain laskea koirat pihalle ja tarhaan, eikä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, että oma kunto ei nyt riitä lenkille.
Mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseen: Pistin eräänä iltapäivänä ystäväni koirat tarhaan, jotta saisin rauhassa koomailla sohvalla flunssan kourissa omat koirat kainalossa. Muutaman tunnin kuluttua menin ulos hakemaan koiria sisälle, ja tajusin heti, että jokin on vialla: kuulin ystäväni koiran, Ässän, vinkuvan surkeana, mutta en nähnyt sitä missään. Menin ulkotarhan puolelle ja kuulin epätoivoista vinkunaa koiratalon ALTA. Kyllä, tämä ei niin kovin pieni malinois oli änkenyt itsensä mäyräkoiran aloittamasta reiästä talon ALLE ja oli nyt siellä jumissa. Yritin saada sitä pois mutta yletyin vain kuonon päähän. Näin miten kolosta pilkisti Ässän täysin mutainen pää, surulliset silmät vain erottuivat tummanruskeasta märästä karvasta. Pelästyin aivan hirvittävästi. Paniikki siitä, että en saanut koiraa pois ja että siihen varmasti sattui otti vallan. Itkien soitin ystävälleni ja pyysin että hän soittaisi lähellä asuvalla tuttavapariskunnalleen että tulisivat apuun, sillä itse en Ässää saanut kolosta pois.
Ässä. Kuten varmasti huomaatte niin ei ole kyse mistään ihan pienikokoisesta koirasta.
Onneksi vieressä asuva pariskunta lähti heti tulemaan, ja ystäväni soitti minulle takaisin neuvoen mistä löytyy kirves ja lapio: lattia rikottaisiin jos Ässää ei muuten sieltä saisi pois. Jäin odottamaan naapurien tuloa itsekin maassa maaten, jotta yletyin silittämään lohdutonta pikku Ässää. Muutaman minuutin kuluttua kuulin auton äänen. Sillä hetkellä, kun auto kaarsi pihaan sai Ässä paniikkikohtauksen: Auto tulee, täytyy mennä haukkumaan portille, täytyy päästä täältä! Se alkoi väkisin kyljellään kammeta itseään kolosta pois, vimmatusti jaloilla potkien. Olin itse tässä vaiheessa jo yrittänyt kauhoa sorakivisekoitusta pois kolon suulta, ja nyt yletyin Ässän etujalkoihin saaden vedettyä sen pois kolosta.
Tulos? Syvästi järkyttynyt koira joka oli korviaan myöten mudassa, mutta muutamaa naarmua lukuun ottamatta vahingoittumaton. Naapureille turha reissu, sillä he eivät joutuneet purkuhommiin, onneksi. Ja minä? Sydänkohtaus. Ja luultavasti ystävällänikin.
Tämän jälkeen lähetin ystävälliset naapurit kotiinsa kiitosten kera ja menin itse Ässän kanssa suihkuun. Aika hätääntynyt poika oli tästä maanalaisesta seikkailustaan, sillä olisi halunnut koko loppuillan vain olla sylissä. Päädyinkin nukkumaan sohvalla Jerin ja Ässän kanssa, koska en itsekään halunnut päästää Ässästä irti: pelästyin niin toden teolla, että tuntui että pakko pitää siitä kiinni, muuten jotain käy taas.
Että näin. Loppu hyvin kaikki hyvin, jos ei ota minun elinikäisiä traumojani huomioon. Toivon mukaan Ässäkin harkitsee ensi kerralla hetken ennen kuin ryömii mäyräkoiran tekemään koloon. Lopuksi vielä muutama kuva Jerin ja Ässän kuukauden takaisesta metsäretkestä:

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kirjahyllyhaaste!

Tämä poikkeaa hieman blogin normaalisti sisällöstä, mutta poiketkoon. Rakastan kirjoja!


Eli tarkoituksena vastata seuraaviin kysymyksiin kirjahyllysi sisällöllä.

1. Oletko mies vai nainen? Riadin tytöt (Rajaa Alsanea)

2. Kuvaile itseäsi. Viidakon lapsi (Sabine Kuegler)

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Rakkauteni Afrikka (Dephne Sheldrick)

4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Appelsiininkuorten katu (Ayad Akhtar)

5. Mihin haluaisit matkustaa? Hevosten maa (Sini Seppälä-Vanhala & Pauli Vanhala)

6. Kuvaile parasta ystävääsi. Rakastettavat Koiramme & A Thousand Splendid Suns (Khaled Hosseini)

7. Mikä on lempivärisi? Afrikan Taivas (Francesca Marciano)

8. Millainen sää on nyt? A Long Way From Paradise (Leah Chishugi)

9. Mikä on elämäsi paras vuorokaudenaika? Jeninin aamut (Susan Abulhawa)

10. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Is this some kind of joke? (Hugleikur Dagsson)

11. Mitä pelkäät? Suljettu Maa (Barbara Demic)

12. Päivän mietelause? Someone Has To Set a Bad Example (Anne Taintor)

13. Minkä neuvon haluaisit antaa? This Book Will Change Your Life (Benrik)

14. Miten haluaisit kuolla? Paluu Viidakkoon (Sabine Kuegler)


Lukija! Jos päätät itsekin vastata tähän haasteeseen niin laita kommenttikenttään linkki vastauksiisi :)