torstai 29. elokuuta 2013

Keppiarkea

Elokuu ei tällä kertaa alkanut Noutajaperheellä kauhean hyvin. Olin itse alkukuusta jalkaleikkauksessa, ja sairaslomaa napsahti 6 viikkoa. Se on yhteensä 42 päivää keppiarkea. Voin kertoa, että elämä kyynärsauvojen kanssa ei todella ole helppoa. Ei sillä, etten olisi ennenkin tähän tilanteeseen joutunut, mutta nyt yksin asuessa hommassa on ihan uudenlaiset haasteet.

Uintireissut jäävät nyt valitettavasti tauolle sairaslomani vuoksi

Koiria en tietenkään pääse itse ulkoiluttamaan lainkaan: kepeillä klenkkaaminen on ihan tarpeeksi hankalaa yksinkin. Olen äärimmäisen kiitollinen lähipiirilleni, joka on ahkerasti jaksanut jo kolme viikkoa auttaa minua. Kiitos erityisesti Anjalle, Lauralle ja isälleni! Pakko myös kehua, että pojat ovat erittäin hyvin sopeutuneet siihen, että yhdessä touhuamisemme on erittäin rajoittunutta tällä hetkellä. Jeppe onkin ollut lähes koko ajan isäni luona, mutta Jeri on kotona seuranani. On ihmeellistä, miten oma pikku turbobuusterini on kovin rauhallinen kun huomaa, että olen itse kipeä. Jeri tulee suloisesti nukkumaan vierelleni, istuu vierelläni sohvalla, seurailee koko ajan mitä teen kotona eikä yhtään riehu eikä valita tylsyydestä. Toki teen kaikkeni, että hälle ei todella tylsää tulisi, vaan ajanvietteenä on paljon aktivointileluja, luita ja pallonheittelyä pihalla (=minä istun, Jeri noutaa). Mutta onhan tämä silti todella rajoittunutta normaalin arkeemme verrattuna. Onneksi Jeri sentään pääsee yhä pitkille lenkeillä lähipiirin kanssa ja on häntä välillä viety uimaankin ja ampumaradalle vierailemaan.

Kiitos lähipiirini tuen, koirien hoito sujuu hienosti sairaslomastani huolimatta!

Yritin aluksi myös saada Jeriä toimimaan avustajakoiran tyyliin ja poimimaan kyynärsauvani lattialta, aivan kuin olen aikaisemmin opettanut Jepelle. Noh, aluksi tämä sujuikin oikein hyvin: Jeri riemastui kun sai auttaa ja noutaminen nyt on noutajalle luonnollista. Mutta sitten, eräänä päivänä, homma ei enää sujunutkaan kauhean hyvin. Keppejä nostaessaan Jeri otti vahingossa kiinni kepin kahvasta, ei varresta niinkuin yleensä. Sitten, iloisena siitä että saa auttaa, Jeri pyörähti ympäri. Valitettavasti väärä ote kepistä aiheutti sen että ympäri mennessään Jeri myös lämäytti itseään takapuolella kepin toisella päällä. Ja voi että hän pelästyi! Eihän tuo mitään sattunut, varmaan lähinnä tuntui reippaalta taputukselta, mutta tietysti Jeri pelästyi kun ei hänen takanaan ollut ketään ja silti jotenkin ihmeellisesti jokin sinne osui. Tämän jälkeen Jeri on ollut täysin varma että kyynärsauvani ovat vähintäänkin kirotut, elleivät jopa varsinainen surmanloukku, ja hän pysyy mieluiten mahdollisimman kaukana niistä, eikä todellakaan ota niitä enää suuhun. Ei hänestä siis ihan avustajakoiraa tullut, mutta onneksi ei tarvitsekaan, vaan Jeri on täydellinen, noutipa hän keppini tai ei :)

Pienen pieni Merisaukko ;)

Nyt ei auta muutakuin sinnitellä vielä muutama viikko, toivoen, että tuskallinen toipumisaika palkitaan lopussa terveellä jalalla!

Parempaa arkea toivotellen,
Noutajaperhe

PS. En ole nyt hetkeen ottanut uusia kuvia sairaslomastani johtuen, joten tässä kirjoituksessa on liitteenä muutamia kuvia kuluneelta kesältä :)

maanantai 5. elokuuta 2013

Auringonpaistetta ja vesipisaroita

Kesäloma on nyt jo valitettavasti ohi, mutta se ei silti estä Noutajaperheen kesäistä hauskanpitoa. Arkeemme kuuluu yhä uimista, koirakavereiden kanssa leikkimistä, metsäkävelyitä ja puutarhassa oleskelua. Puutarha tosin saattaa olla vähän turhan ylevä nimitys meidän pihan villiniitylle, mutta on siellä muutama kukkakin, joita joskus hoidan :D

Koirat ovat todella ottaneet kesästä kaiken irti uimisen osalta. Meille kaikille ehkä kasvaa pian kidukset, niin paljon aikaa vietämme uimassa ;) Löysimme uuden kivan uimakuopankin jossa käydä. Jeri on uimassa todella hauska kaveri, ui lähes koko ajan vierelläni. Jeri tosin tykkää myös tulla nuolemaan ihmisten kasvoja vedessäkin, ja tällöin usein vahingossa raapaisee ihmisiä. Siksi olen opettanut Jeriä uimaan sivuun: aina kun hän tulee kohti kasvojani, laitan toisen käteni sivulle veden pinnalle, kämmen auki. Jeri tulee ja tökkäisee nenällään kämmentä. Hyvä keino mielestäni, enää ei ole rintakehä aivan naarmuilla uimisen jälkeen.

Rantakoira Jeri

Jeri kuvattuna auringonlaskun aikaan saaristossa

Jeppe sen sijaan ei yleensä ui vierellä, vaan keskittyy tutkimaan kaikkea muuta jännää, mitä löytää rannalta. Tietysti hän käy uimassakin, mutta jos noutohommia ei ole tiedossa, niin hän tyytyy pieneen uimapyrähdykseen ja lähtee sitten tutkimaan rannan hajuja. Täysin eri asia tietysti on heti, kun on jotain mitä noutaa: Jeppe ei tiedä mitään parempaa. Oma dami suussa on Jeppe onnellisempi kuin koskaan. Ärsyttävää on vain se hetki, kun Jeppe palauttaa damin: oikeaoppisesti hän tulee eteeni antamaan damin käteen, kiertää sitten vasemmalle sivulle istumaan ja sitten RAVISTAA. Ja voin kertoa että se on enemmän kuin muutama vesipisara mitä tulee labradorin täysmärästä turkista ja sitä ei edes auringonpaiste ihan hetkessä kuivaa. Ei paljon tarvitse miettiä meneekö itse samalla uimaan, kun joka tapauksessa sitä on täysin märkä noutotreenien jälkeen :)
Jeppe seuraa kun Jeri noutaa omaa damiaan taustalla

Ihan pelkkää hauskuutta ja uimaleikkejä ei meidän kesä kuitenkaan ole ollut, sillä Jeri sai valitettavasti taas hot spotin :( Hot spot on siis koiran voimakkaasti märkivä, äkillisesti ilmenevä pinnallinen kostea ihotulehdus. Se tunnetaan myös nimillä koiran akuutti kostea dermatiitti tai pyotraumaattinen dermatiitti. Hot spot on yleinen etenkin tiheäturkkisilla ja pitkäkarvaisilla koiraroduilla. Tulehduksen aiheuttavat bakteerit, jotka normaalistikin elävät koiran limakalvoilla ja iholla. Terveellä iholla bakteerit eivät kuitenkaan aiheuta tulehdusta vaan tulehdukseen vaaditaan jokin altistava tekijä. Altistava tekijä on usein pieni haava, naarmu tai pistos ihossa. Kesällä kostea ja lämmin sää saa usein bakteerin leviämään nopeasti.

”Ei sillä ole väliä että se on likainen ja hiekkainen, se on MUN!”

Tavallinen hot spot leesio on punainen, kostea turvoksissa oleva ihovaurio, joka erittää mätää tai kirkasta kudosnestettä ja haisee todella pahalle. Joskus tulehtunut iho voi olla karstan/ruven peitossa ja vasta sen alta paljastuu vereslihalla oleva alue. Tyypillistä hot spotille on räjähdysmäinen leviäminen: ihoalue voi aluksi olla vain muutaman sentin mittainen ja muutaman tunnin päästä triplaantunut. Tällä kertaa meillä onneksi kävi tuuri ja huomasin hot spotin heti kun se oli alkanut: Jerin turkki ei vielä edes ollut märkä (usein turkki tulee märäksi/tahmeaksi siitä kohtaa missä ihovaurio on), mutta tunnistin hot spotin tyypillisen hajun. Lainasin sitten heti naapurilta trimmeriä ja ajelin Jeriltä erittäin laajan alueen selästä kokonaan paljaaksi. Hot spotin ensiapu on aina ajaa karvat alueelta huolellisesti, mutta monesti se ei onnistu ilman rauhoittavaa lääkettä eläinlääkärissä. Nyt Jeri ei kuitenkaan ollut vielä lainkaan kivulias joten karvojen ajelu sujui helposti. Ajelin laajan alueen vaikka Jerillä oli vasta kolme peukalonpäänkokoista rakkulaa iholla: on aina parempi ajella liikaa kuin liian vähän, sillä turkin alta ihotulehdusta ei voi hoitaa. Nopea toimintani säästi Jerin tällä kertaa kovilta kivuilta, mutta kyllä iho silti arka oli. Hoidoksi saatiin taas antibioottia ja fuciderm-salvaa.

Muistakaa että vaikka trimmeri ja salvaa löytyisi kotoa, on hot spot aina hyvä näyttää eläinlääkärille.

Neljän päivän kuluttua Jerin iho oli jo siisti ja onnellinen koira pääsi taas uimaan :) Valitettavasti hän joutuu kuitenkin vielä jonkin aikaa kärsimään emäntänsä trimmaustaidoista, sillä iso kalju laikku keskellä selkää erottunee vielä jonkin aikaa hänen normaalista, kauniista turkistaan :) Mutta ainakin hänellä on kätevä tuuletusaukko, ei tule liian kuuma! ;)

Hyvää kesänjatkoa,
Noutajaperhe