Olen aloittanut uuden työn bloggarina Primapet Prenium Oy:lle. Kirjoitan freelancerina blogitekstejä Hau Hau -sivustolle. Blogiamme voi siis vastaisuudessa lukea myös osoitteesta: www.hauhau.fi/klubi/
Säilytän kuitenkin myös tämän perusblogin ja tulen tänne myös lisäilemään juttuja, eli älkää rakkaat lukijat hyljätkö meitä :)
Tässä uusin blogitekstini joka on jo julkaistu Hau Hau -sivustolla (kokonaisuudessaan jutun voi lukea ylläolevasta linkistä):
Syksy on jo pitkällä ainakin jos säätilaa katsotaan – vettä tulee taivaalta koko ajan. Se ei kuitenkaan labradorinnoutajien omistajia estä liikkumasta, nämä koirat kun vain nauttivat sateesta ja mudasta. Jerin lempipuuhaa onkin syksyisin makoilla kaikissa ihanissa kuralammikoissa. 10cm mutaa ja 1cm vettä on labbikselle unelmien uima-allas! Tavallisten lenkkien lisäksi meillä on nyt ollut myös muutamia syysretkiä ohjelmassa:
11.9 sunnuntaina olimme päivän Paraisilla Airiston meripelastuskeskuksessa. Jerin kasvattaja Nina järjesti siellä jokavuotiset pentutreffit Vesipedon kennelin kasvateille. Valitettavasti kovin moni ei tänä vuona päässyt osallistumaan, mutta mukava tapaaminen meillä oli silti. Päivään kuului mm. vepeilyä (eli siis vesipelastusta), tokoilua, leikkimielistä kisaa sekä hyvää ruokaa ja seuraa.
Vesipedon kennelin koiria. Jeri on neljäs koira oikealta.
Itse en koirieni kanssa harrasta vepeä enkä tokoa, mutta tykkään silti touhuta mukana näissä hommissa. Olin tälläkin kertaa vepessä vapaaehtoisena hukkujana, jota aloin katua heti kun näin rannan: meri oli aivan täynnä meduusoja! Tiedän kyllä että suomalaiset meduusat eivät polta ja ovat aika nättejä jne, mutta se ei silti estä minua pelkäämästä niitä kuin ruttoa. Urhoollisesti (tai välillä vähän vähemmän urhoollisestikin kiljuen) hypin silti veneestä veteen kerta toisensa jälkeen ja annoin koirien pelastaa minut. Oli muuten aidon näköistä hukkumista koska olin joka kerta vedessä aivan pakokauhussa kun meduusoja oli kaikkialla ympärilläni! Vesi oli muuten jo aika kylmää aurinkoisesta syyspäivästä huolimatta.
Myös Jeri sai ensimmäistä kertaa elämässään harjoitella hukkuvan pelastamista. Raukkaparka oli jo rannalla aivan stressissä kun näki että kerta toisensa jälkeen tyhmä omistaja tippuu veneestä ja pärskii siellä vedessä – eikö se osannutkaan uida? Jerin vuoron tullessa hän ui luokseni kuin torpedo, mutta ei aivan ymmärtänyt tätä pelastamisosaa, vaan keskittyi enemmän naamani nuolemiseen. mso-symbol-font-family:Wingdings">:) Vepessä koiran olisi tarkoitus ottaa hukkuvan kädessä olevasta kapulasta kiinni ja raahata tämä siitä rantaan. Noh, Jeri otti kyllä kapulan suuhunsa, mutta ei oikein ymmärtänyt miksi minä siinä roikuin. Lopulta uimme sitten yhdessä rantaan ja Jeri oli onnellinen kun huomasi että kyllähän se omistaja yhä osaa uida :)
Toinen tähän mennessä tapahtuneista syysretkistämme sijoittui Lietoon Nautelankoskelle. Aivan upea paikka, kannattaa käydä. Kävin siellä Jerin kanssa eräänä arki-iltana vähän ottamassa kuvia ja kävelyllä. Tarkoitus olisi mennä ensiviikolla uudestaan molempien koirien kanssa kunnon retkelle.
Jeppe ei tällä kertaa ole ollut retkillämme mukana, sillä hän on ollut viikon ajan isäni kanssa Kuusamossa kanalintumetsällä. Isän mukaan Jeppe on hienosti osannut itsenäisesti etsiä riistaa ja merkata ne isälle, sekä ylösajaa linnut hienosti. Saalistakin on tullut, ja ennen kaikkea sekä ihmisillä että koirilla on kuulemani mukaan ollut oikein antoisa reissu Kuusamon kauniista luonnosta nauttien.
Vietimme muutenkin Liedossa koko viimeviikon, sillä kaverini Laura miehineen oli matkoilla ja olin heidän luonaan hoitamassa heidän koiriaan. Jerillä oli Liedossa kaverina yksi belgianpaimenkoira, kaksi mäyräkoiraa ja yksi dreeveri. Jeri pitää erityisesti tästä dreeveristä, Kaisasta, kenen kanssa he ovatkin ihan parhaita kavereita mso-hansi-font-family:"Times New Roman";mso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:
Wingdings">J Oli erittäin mukavaa vaihtelua kaupungille saada asua viikko maaseudun rauhassa niin että koirat saivat juosta vapaana. Lisäksi oli mukavaa että Jerillä oli paljon seuraa, eikä hän näin ehtinyt ikävöidä matkoilla olevaa Jeppeä. Menemme Lietoon taas parin viikon päästä viikonlopuksi koiravahdeiksi – yritän silloin ottaa kuvia Jerin leikeistä ystäviensä kanssa!
