Pahoittelut että blogikirjoitukset laahaavat taas piiiiiiiitkästi jäljessä. On pitänyt vähän kiirettä tuon nuoremman koiran kanssa. Jeri onnistui huhtikuun alussa loukkaamaan itsensä tosi pahasti. Hyppäsi ojan yli suoraan keppiin, joka osui pahasti nivusiin. Sen seurauksena sitten meni ensin jalat toimimattomaksi, ja sitten nivusiin plopsahti tyrä kun vatsapeitteet oli revennyt. Jeri myös pissasi pelkkää verta, koska virtsarakkoon tuli reikä. Kolme seuraavaa päivää oltiinkin sitten lähes koko ajan eläinlääkärissä vahvoilla kipulääkkeillä, ja torstaina leikattiin. Tämän jälkeen oltiin rauhassa kotona ja toivuttiin leikkauksesta. Leikkaus sujui hyvin, saivat tyrän poistettua ja vatsapeitteet ommeltua takaisin kasaan, ja paikkasivat virtsarakon. Ensimmäisen viikon leikkauksen jälkeen Jeri oli vielä todella kipeä ja heikko, ei pystynyt kävelemään kunnolla, mutta reilun viikon päästä oli jo oikein terve ja pirtsakka poika. Nyt on tikit jo poistettu ja jälkitarkastuksissa käyty, ja elämä jatkuu normaalisti, Luojan kiitos! Mitään pysyviä vaurioita ei Jerille jäänyt, mutta ihan kunnolla kyllä sain pelästyä kun ensin eläinlääkärit sanoi että sillä saattaa olla munuaisetkin sökönä, ja jos näin on niin ei siitä enää koiraa tule. Noh, onneksi ei kuitenkaan ollut tälli osunut munuaisiin asti, ja Jeri selvisi. Kaikenlaista meille kyllä aina sattuu ja tapahtuu... Ei voi muuta kuin olla kiitollinen että kuitenkin selvitään aina hengissä koko perhe näistä onnettomuuksista. Tähän sopii hyvin vanha sanonta, "Ei sillä enää väliä vaikka ei olisi terve, kunhan edes olisi ja hengittäisi."
Tässä hieman kuvia Jerin toipilasajalta:
Kotona selviämässä nukutuksessa, n. 6h leikkauksen jälkeen.
Leikkaushaava pari päivää leikkauksen jälkeen. Ei se kaunis ole, mutta enää ei edes näy. Jäljellä on vain pieni vaalea viiva, jota sitäkään tuskin edes huomaa enää karvojen alta.
Yli-innokas kauluripoika
Toipilaalla on tylsää kun ei saa juosta ja riehua
Pari päivää ennen sairasloman loppua Jeri pääsi jo treeneihin mukaan kuunteluoppilaaksi. Uimassakin kävi jo tuossa vaiheessa, kyllä se nopeasti toipui :) Vähän häntä ehkä suretti kun vain Jeppe pääsi hommiin, mutta on nyt kyllä saanut jo itsekin treenata ja on taas harvinaisen aktiivinen ja iloinen noutajanpentu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti