Tänään olin Rymättylässä kuunteluoppilaana Ninan järjestämissä TOKO-treeneissä. En ole koskaan aijemmin ollut tokoilemassa, joten oli tosi kiva nähdä millaiset ovat oikeat toko treenit tms. Lisäksi tapasin Murun vanhempia pentuja, sukulaisia ja tulevia pennunottajia, mikä oli tosi kivaa =) Jeppe oli mun mukana treeneissä, sille teki tosi hyvää olla vain kuunteluoppilaana. Jeppe kun tuppaa stressaamaan ja ylikuumenemaan, joten tuota odottelua on hyvä opetella. Siellä sitten täpinöissä katottiin kentän reunalla suorituksia, siliteltiin kelpie-pentuja ja katseltiin lampaita :) Tosi kivaa kyllä oli! Lähdettiin vaan kotiin vähän aikaisemmin, kun olen vielä aika puolikuntoinen ja flunssainen. Itse asiassa mulla taitaa vielä kaiken lisäksi olla keuhkoputken tulehdus, hengitys krahisee sen verran. Taitaa tulla maanantaina taas uusi lääkärireissu...
Jerppistä kävin tietysti myös silittelemässä taas, ja olin kanssa perjantain hoitamassa pentuja. On ne vaan niin ihania, Jeri tietysti kaikkein ihanin <3 Se jaksaa koko ajan touhuta ja kanniskella tavaroita, selvää mestarinoutaja-ainesta ;) Perjantaina se peruutti kovaa vauhtia pallo suussa ja tupsahti pepulleen vesikippoon :D Siinä se sitten ihmetteli että mitä tapahtui, ja lopulta melkeen kaikki pennut oli siellä kylpemässä :D Oli kyllä hauskan näköistä!
En tiedä mitä ihmiset yleensä uskoo että kuinka paljon pentu tajuaa elämästä jo pentulaatikolla, mutta olen ihan varma että Jeri tuntee munt. Selvästikin tunnistaa mun äänen, koska nostaa silloin päänsä ja juoksee kovaa vauhtia pentulaatikon reunalle :D Useimmiten vielä heiluttaa häntää innoissaan! Kun otan syliin niin se nuolee paljon ja viihtyy hyvin sylissä, vaikka kova tekemisen puute vaivaakin koko ajan. Olen kuullut että ihmiset sanovat että pentu muistaa pentulaatikolta korkeintaan emänsä ja kasvattajan, mutta ottaen huomioon että käyn Ninan luona aika usein, uskon että on ihan realistista ajatella että Jeri tuntee munt jo. Mikä on tietysti aivan ihanaa, sillä halusinkin että pystyisin luomaan pentuun läheisen suhteen heti elämän alkumetreiltä asti, enkä vasta kahdeksanviikkoisena.
Tähän loppuun vielä pieni mietelause - sain juuri ystävältäni Tiialta tuparilahjaksi aivan ihanan kirjan, "Rakastettavat Koiramme" :)
"Hän on syntynyt ystäväksemme; vaikka hänen silmänsä eivät ole vielä auenneet, hän jo uskoo meihin. Jopa ennen syntymäänsä hän on antautunut ihmiselle"
- Maurice Maeterlinck (1862-1949)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti