"Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään. Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää. On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa. Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa. Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa. Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan. Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi. Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi. Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja. Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuina. Se pisara hylätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on. Vain yksi ovi armahti hyljätyn, se pääsi lämpöön ja valohon. Nyt kissojen taivaassa hyljätty on, siellä kyynel on pyyhitty pois. Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois. Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin. Muistele lähditkö mökiltä sinä puhtain sydämin.."
"Kissanpennut ovat suloisia ja ihania, mutta niitä ei pidä ottaa hetken mielijohteesta, aivan kuten ei koiraakaan. Kun hankkii kissan, tai minkä tahansa lemmikin, on sitouduttava pitämään huolta siitä koko elämän ajaksi tai vähintään etsittävä sille uusi koti hyvistä oloista jos itse ei kykene lemmikistä huolehtimaan. Joskus lemmikkejä pitää myös lopettaa, jos ei ole muuta mahdollisuutta. Mutta sekin pitää tehdä mieluummin hellävaroen eläinlääkärin toimesta. Pidetään hyvää huolta lemmikeistämme.. Jakakaa tätä viestiä eteenpäin, tätä viestiä ei voi välittää koskaan tarpeeksi.."
Facebookista löytynyt runonpätkä, koskettava joten päätin jakaa sen blogissakin. Sääliksi käy kun syksyllä eläinhoitolakin on aivan täynnä kesäkissoja, jotka on mökille jätetty yksin selvitymään talvesta, tai esim. heitetty ulos autosta matkalla kotiin. Miten voikaan ihminen olla niin julma... Ethän ota kesäkissaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti