torstai 22. toukokuuta 2014

Juttu Helsingin Sanomista

"Psy­ko­lo­gi Tanja Honkanen ky­syi vii­me vuon­na val­mis­tu­nees­sa pro gra­du -t­yös­sään 708 ih­mi­sel­tä, joil­la on tai on ol­lut lä­hei­nen suh­de lem­mi­kin kans­sa, kuin­ka pal­jon lem­mi­kin kans­sa vie­te­tään ai­kaa. Tu­los oli kes­ki­mää­rin noin vii­si tun­tia päi­väs­sä. Se on enem­män kuin ih­mi­set nä­ke­vät par­hai­ta ys­tä­viään. Usein se on suun­nil­leen sa­man ver­ran kuin ai­kui­nen nä­kee lap­siaan työn ja nuk­ku­maan­me­non vä­lil­lä.
Gra­du­ky­se­lyyn vas­tan­neet ker­toi­vat, et­tä lem­mik­ki tar­joaa elä­mään pe­rus­hy­vei­tä: us­kol­li­suut­ta ja luot­ta­mus­ta, se­kä rak­kaut­ta. Muun muas­sa näis­tä syis­tä lem­mik­kiä koh­taan tun­net­tu kiin­ty­mys voi ol­la val­ta­va. Jos ei it­se omis­ta lem­mik­kiä, tä­tä voi ol­la vai­kea ym­mär­tää, sa­noo Hon­ka­nen."

Psykologi: Lemmikin kuolema laukaisee saman surun kuin läheisen ihmisen menetys

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti