Kesäkuulumisia

Noutajaperheen kesäkuu sujui rauhallisissa merkeissä. Lomat vietetään vasta elokuussa joten arki jatkuu vielä normaalina. Muutamaa lämmintä päivää lukuunottamatta meilläpäin on lähinnä satanut vettä ja ollut suht viileää, joten tunnelmatkaan eivät ole olleet kovin lomamaiset. En kyllä helteitäkään kaipaa, mutta tulisi edes sen verta lämmin että tarkenisi uimaan :) Pojat toki uivat säässä kuin säässä, mutta itse haluaisin että olisi edes se +15 astetta ulkona kun lähden rannalle.

Jeppe nauttii viileästä kesästä

Valjaat ovat melkein sävy sävyyn kukkien kanssa :)

Agilitykurssikin loppui. Meiltä jäi valitettavasti pari kertaa kesäkuussa väliin oman sairastumiseni ja aikatauluongelmien vuoksi, joten edistymisemme ei ole ollut mitenkään huimaa. Hauskaa meillä kyllä oli, ja jatkokurssiakin voisi harkita. Erityisesti talvella voisi olla hauskaa harrastaa agilitya hallissa – silloin kun koirien liikunta on aina yksipuolisempaa, kun ei pääse uimaan eikä ulkonakaan olla ihan yhtä paljon kuin kesällä.

Agilitykurssin päätyttyä Jeri keskittyy frisbee- ja palloleikkeihin

Viimeisen kuukauden aikana Jeri on muutaman kerran ollut isäni ja äitipuoleni luona hoidossa. Jeppehän asustelee siellä muutenkin puolet ajasta, hän kun on meidän yhteinen koiramme, mutta Jeri käy heidän luonaan yleensä vain minun kanssani kylässä ja muutaman kerran vuodessa jonkun hieman pidemmän jakson kun olen ollut matkoilla tms. Nyt hän on kuitenkin jo kahdesti ollut yhden yön reissulla tuolla maaseudun helmassa. Nämä ovat aina vähän jännittäviä reissuja, ei siksi että en koiraani uskaltaisi heille antaa hoitoon (isä on yksi harvoista ihmisistä kenelle koirani luotan), vaan siksi, että Jeri ei ole ihan sitä suosituinta seuraa isäni mielestä :D Jeri kun on, noh, hieman villi. Ja energinen. Ja tykkää leikkiä. Ja haluaa huomiota. Ja juoksee paljon ja kantaa tavaroita suussaan, ja ja ja… Listaa voisi jatkaa aika pitkään, mutta hoksaatte varmaan jutun juonen :)

Jeppehän siis on aivan erilainen, pojat eroavat luonteiltaan kuin yö ja päivä: Jeppe on aina kovin rauhallinen, tykkää sisällä lähinnä makoilla ja satunnaisesti käy tökkimässä jonkun kättä joskos saisi rapsutuksia. Tähän verrattuna Jeri on kuin pyörremyrsky. Onnekseni kyläreissut ovat kuitenkin menneet suhteellisen hyvin, mitä nyt viime viikonloppuna Jeri oli ollut hieman turhan levottomalla tuulella, mutta kuitenkin käyttäytynyt hyvin :) Lelut olivat unohtuneet kotiin, mutta hän oli korvikkeeksi saanut paksun talvihanskan jota kantoikin ympäriinsä oikein ylpeänä vielä minunkin tullessani häntä hakemaan :D Ensimmäisellä hoitokerralla molemmat pojat olivat saaneet viikonlopuksi isot savustetut naudanluut, ja niiden parissa viihtyivät oikein hyvin kuten kuvista näkee:

Ennen syömistä Jerin on pakko hetki juosta ylpeänä luu suussaan

”LUU! MUN LUU!”

Luuta on hyvä myös vähän heitellä itselleen

Hetken leikkimisen jälkeen malttaa jo maistaakin...

…ja lopulta Jeri malttaa jäädä paikalleen syömään luuta :)

Jeppe esittelee omaa herkkupalaansa

Lopuksi haluaisin vielä jakaa pari uutista joista ainakin itse tulin hyvälle mielelle: jälleen kerran on todistettu se minkä me koiraihmiset jo tiedämmekin, eli se että koirat ovat hyväksi ihmisten terveydelle :) Oheisista linkeistä löytyy kaksi artikkelia joissa ensimmäisessä kerrotaan miten koira mm. auttaa stressinhallinnassa ja pitää omistajansa liikkeellä. Toisesta linkistä paljastuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen virallinen tiedote siitä miten koira kotona saattaa ehkäistä lapsen diabetesta. Suosittelen lukemaan! :)

Koira edistää omistajansa terveyttä ainakin viidellä tavalla
(HS, 29.6.2014)

Koira kotona saattaa ehkäistä lapsen diabetesta
(THL, 26.6.2014)

Riemukasta kesää toivotellen,
Noutajaperhe