Päivityksiä ja pentuesuunnitelmia!

Ensin päivityksiä: Sekä Jepen että Jerin omat sivut on päivitetty, näihin pääsee klikkaamalla blogin alkukuvan alta kohtia Jeppe ja Jeri.


Ja sitten vähän jännittävämpiä uutisia - Jepen ja Jerin eli noutajaperheen molempien poikien sukulinjat tulevat yhdistymään! Jerin kasvattaja, Nina Remes Vesipedon kennelistä, tulee käyttämään Jeppeä seuraavassa pentueessaan. Pentueen emä on Jerin serkku, Alva. Pentuesuunnitelmista voi lukea lisää Vesipedon kennelin sivuilta http://vesipedonkennel.blogspot.fi/p/pentusuunitelmat.html

Pentueen isästä, Jepestä, voi lukea tarkemmin tämän blogin sivulta "Highhut's Minkowski, Jeppe". Astutus tulee tapahtumaan vielä tällä viikolla, tästä lisäpäivytyksiä myöhemmin :)

Rauhaisaa joulun aikaa

Vuosi on lopuillaan, ja noutajaperhekin hiljenee osaltaan joulunviettoon. Joulusuunnitelmiin kuuluu lepoa ja herkuttelua sekä ajanviettoa perheen ja ystävien kanssa. Joululahjaksi pojat saivat PetNetstoresta tilatun hienon uuden koirapedin, johon Jeri onkin aivan erityisen ihastunut – onhan se niin pehmoisa ja mukava! Koirille on myös varattu omat herkut jouluksi, nimittäin Hau-Haun Kanafilee Grilliherkkuja. Muistakaa tekin lukijat että monet ihmisten jouluherkuista eivät sovi koirille lainkaan, joten parasta on varata nelijalkaisille ystäville ihan omat makoisat herkut :)

”Mulla on uusi peti! Näätkö miten hieno!”

Uudella pedillä kelpaa vetää sikeitä :)

Joulukuu on tähän asti ollut sangen lumeton, mutta aurinko on sentään pilkahdellut välillä taivaalla! Viime viikolla pääsimmekin sopivasti lenkille auringon näyttäytyessä, ja sain napsittua koirista kivoja, joskin värittömiä, kuvia huurteisella pellolla.

Hännät pystyssä kohti seikkailuja :)

Jeri

Pojat ja tuhansien tuoksujen maailma – siispä nenät pystyyn ja eteenpäin!

Jeri leikkii lehmää ja napsii hieman jäistä heinää parempiin suihin

Jeppe

Jerin turkin väri aiheuttaa hieman haasteita ruskeansävyisellä pellolla kuvattaessa

Pojat <3

Kuvaushetkenä pellolla kävi pieni tuulenvire, ja oli hauska katsoa kun molemmat koirat nuuskivat ilmaa kuonot pitkinä kun tuuli toi paikalle uusia hajuja. :) Nenänkäyttö onkin nyt erityisen suotavaa, sillä tammikuussa minä ja Jeri aloitamme uuden harrastuksen, hajuerottelun! Laji on itselleni vielä täysin uusi, mutta innokkaana lähdemme mukaan oppimaan uutta. Kiitos tästä kurssista kuuluu Jerin kasvattajalle Ninalle, joka veti pystyyn treeniporukan ja huolehtii käytännön järjestelyistä :) En vielä ihan tiedä mitä kurssilta odottaa, tiedän vain perusteet eli opetamme koiran tunnistamaan ja merkitsemään tietyn hajun. En ole vielä päättänyt mitä hajua käytämme Jerin kanssa, yleisiä ovat kuulemma aluksi esim. kahvi, vanilja jne. Ehkäpä siis jokin tälläinen helppo haju aluksi.

Lajin harrastaminen on varsin halpaa, välineiksi tarvitsee vain oman hajun ja muutaman lasipurkin jotka maksavat pari euroa kappale. Kuulemani mukaan laji on ensi vuona myös rantautumassa Suomeen ihan omaksi kilpalajikseen, nimeltään K9 Nousework. Saa nähdä josko innostuisimme vaikka ihan kilpailemaan lajissa Jerin kanssa. Tärkeintä kuitenkin nyt on ihan vain se, että meillä on mukavaa tekemistä yhdessä, kilpailu ei yleisesti hirveän paljon innosta minua. Mutta kurssilta odotamme uuden oppimista, kivaa koiraseuraa (paikalla Jerin sisaruksia ja muita sukulaisia!) ja uusia tuttavuuksia. :) Tätä ennen aiomme kyllä ottaa loppuvuoden levon kannalta, uuteen valmistautuen. Jeri näyttääkin hyvin mallia levon suhteen:

”Mitäh, valokuvia? Kesken unien?”

Selkärangaton koira

Kyljessä on hyvä kyhnöttää <3

Rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2015 toivottaa,
Noutajaperhe

Piristystä pimeyteen

Joulukuukin tuntuu olevan melko pimeä kuukausi. Lunta ei vielä täällä Etelä-Suomessa ole muutamaa päivää lukuunottamatta näkynyt, joten maa on vain märkä ja harmaa ja koko ajan on pimeää. Onneksi kuitenkin Hau-Haun superihanat ihmiset olivat kuin tilauksesta lähettäneet meille uutuustuotteita kokeiluun, ja saimme näin aimo annoksen piristystä tähän pimeyteen. :)

Jeppe ja Jeri ihmettelevät miksi pitää maata paikallaan lähes ikuisuus näiden ihanien herkkujen vieressä, samalla kun emäntä napsii kuvia. Eikö ne kuvat voisi ottaa herkuttelun jälkeen? ;) Näiden herkkujen lisäksi pojat saivat myös ihanan villieläinpehmon, joka kuitenkin oli kuvan ottohetkellä unohtunut kyläpaikkaan (jonne Jerin piti tottakai saada se mukaan)

Saimme herkuteltavaksi mm. Uusia Grain Free Dental Sticksejä, Kana-lammasviipaleita (Jerin uusi lempiherkku!), Training Snackseja sekä Super Prenium -ruokaa kahdessa eri maussa. Super Premiumia olemmekin jo syöneet muutenkin, ja tämä maistuu erittäin hyvin molemmille koirille, myös Jepelle joka yleensä on aika nirso (uskokaa pois, labbiskin voi olla nirso!). Vatsa myös toimii koirilla hyvin tällä ruualla.

Uudet Grain Free Dental Sticksit ylenivät heti vakiherkkujen listalle: nämä todella raikastivat koirien hengitystä, mikä ei muuten käy ihan helposti sen jälkeen kun joku (lue: Jeri) on lenkillä vähän juonut kuravettä, mikä nyt vaan on ilmeisesti niin paljon parempaa kuin se raikas vesi jota pistän hälle puhtaaseen kippoon joka päivä… Sticksit myös tuoksuivat ihmisen nenään hyvältä, eivät niin voimakkaalta kuin jotkut muut purutikut. Rakenne oli makupalaksi juuri sopiva ja tuote tosiaan tehokas, joten kymmenen pistettä tulee meiltä. :)

Uudet, viljattomat purutikut kuuluvat tästä lähtien noutajaperheen vakioherkkuihin!

Mitä tulee Kana-lammasviipaleisiin, niin ei voi muuta todeta kuin että herkullisia ovat koirien mielestä – menevät alas siihen tahtiin että lisää paranee hankkia pian :) Jeri on aina ollut erityisen perso sekä kanalle että lampaalle, joten mikäs sen parempaa kuin näiden yhdistelmä. Jälleen iso plussa myös siitä että tämä haisee hyvälle myös ihmisen nenään!

Uudet Training Snacksit ovat myös erittäin käteviä. Näitä lihaisia herkkupaloja saa kolmessa eri koossa, pienille, keskikokoisille ja suurille koirille. Itse totesin että nämä pienimmät ovat myös aivan erinomaista täytettä aktivointileluihin!

Jepen lempilelu, labyrinttipallo, täyttyi näppärästi uusilla Training Snackseilla. Uudet herkkupalat ovat paitsi lihaisia niin myös suloisen muotoisia :) Ja hienoa että tuote ei sisällä lisättyä sokeria, toisin kuin monet muut koulutusherkut!

Näillä siis herkuttelimme marraskuussa, ja suosittelemme kaikkia tuotteita lämpimästi! :)

Lisäksi haluaisin näin pimeänä vuodenaikana muistuttaa kaikkia heijastimien käytön tärkeydestä. Tiedän, tätä samaa sanotaan joka paikassa. Mutta tärkeää asiaa on syytä painottaa, etenkin kun tuntuu että monelta unohtuu laittaa se heijastin koiralle! Meillä on vuoden ympäri käytössä heijastinvaljaat, ja näin pimeänä vuodenaikana aina myös jonkinlainen valo näkyvyyden parantamiseksi. Joka vuosi ostan yleensä erilaisen, enkä vuosien varrella ollut vielä löytänyt mielestäni täydellistä turvavaloa koirille: joko valot olivat liian himmeitä, liian pieniä, liian vaikeita kiinnittää tai ylipäätänsä huonoja. Vaan nyt on löytynyt todellinen voittaja! Tilasin molemmille pojille PetNetstoresta Led-kaulapannat, ja olen ollut näihin erittäin tyytyväinen. Valo säilyy kirkkaana päivästä toiseen ja näkyy kauas. Enää en kyllä käytä muuta kuin ledejä!

Jeri ja uusi Led-panta

Kehotan myös kaikkia lukijoita harkitsemaan jonkinlaisen turvavalon hankkimista koirallenne perinteisten heijastimien lisäksi: huolehditaan kaikki yhdessä että itsemme lisäksi myös karvaiset ystävämme pysyvät näkyvissä ja turvassa :) Viimeisenä vielä muutama kuva viime viikonlopun metsälenkiltämme, joissa marraskuun harmaasta ja märästä luonnosta huolimatta hehkuu mielestäni metsän rauhoittava vaikutus:

Pojat metsätiellä

Jeppe

Jeri

Namipalaterveisin,
Noutajaperhe

Yli esteiden!

Tämänkertainen otsikko ei viittaa vastoinkäymisiin, vaan ihan fyysisiin esteisiin, sillä minulla ja Jerillä on nyt uusi harrastus: Agility! Jo kaksi vuotta olen agilitykurssille hinkunut, mutta aina on käynyt niin, että joko kursseilla ei ole ollut tilaa tai sitten omat työaikataulut eivät ole sopineet yhteen harrastuksen kanssa. Mutta nyt, vihdoin, aloitimme agilityn! Takana on vasta kolme kertaa Auran Nuuskujen kurssilla, mutta harrastus tuntuu hauskalta ja todellakin Jerille sopivalta.

Jeri soveltuu hyvin agilityyn, olen aina kiipeilytaipumuksiensa vuoksi epäillyt, että hänessä on pieni osa apinaa. Kuvassa Jeri ja siskonsa Myy muutama vuosi sitten koirapuistossa kiipeilemässä.

Ensimmäisellä kerralla pelästyin aluksi että ei tästä tule mitään: Jo kenttää kohti kävellessä Jeri kävi niin kuumana, että hyppeli vain rinnallani ja vikisi intoaan. Aloin heti stressata ajatellen, että meidät varmasti pistetään ryhmästä ulos, kun Jeri käy niin kuumana, monessa muussa lajissa kuin ei tuota sallita. Vaan kävipä täysin päinvastoin: me olimme varmaan yksi hiljaisimmista koirakoista :D KAIKKI koirat kävivät treeneissä intona! Alkupuheen aikana kaikki koirat hyppelivät intoaan häntiään heiluttaen, eikä tämä häirinnyt ketään. Ihanaa, vihdoin porukka jossa ei tarvitse stressata Jerin ylitsevuotavaa intoa!

 Jeri agilitykentällä.

Agilitya on nyt tosiaan takana kolme kertaa, ja joka kerta olemme oppineet hurjasti uutta! On käyty läpi vaikka mitä esteitä, kuten muuri, puomi, rengas, putki, pussi… Itsellä alkaa olla ongelmia muistaa mitä käskyä käytän milloin milläkin esteellä :D Tarvitsee alkaa kirjoittaa näitä ylös ja kerrata aina ennen treenejä. Tähän asti jännittävin este on mielestäni ollut puomi, jota pitkin koiran tulee kulkea. Puomi on kovin korkea, vähän jännitti että mitä jos Jeri tipahtaa. Vaan korkeus ei häntä haitannut, eikä sekään että pari kertaa takatassu lipesi puomilta, sillä hän keskittyi kädessäni olevaan palkintoon. Jeri kun saa aina onnistuneesta suorituksesta palkinnoksi oman rakkaan frisbeensä :) Eikä sitä tarvitse aina edes heittää, riittää että hän saa sen suuhunsa – voi sitä riemua!

Puomi on ollut tähänastisista esteistä hurjin.

Mitäs muuta me sitten olemme touhunneet huhtikuussa? Noh, esimerkiksi tätä:

Ja tätä:

Ja vielä vähän lisää tätä:

Eli levätty on, pitkään ja hartaasti :D Vaan onneksi kesä on jo lähellä ja päivät pitkiä. Emmeköhän mekin tästä piristy pikkuhiljaa :) Pian pääsee jo uimaankin (tai siis pojathan ovat uineet lähes vuoden ympäri, mutta tarkoitan, että minäkin tarkenen pian heidän kanssaan veteen)!

Aurinko paistaa taas

Kevät tulee kohisten, ja paistaa se aurinko taas risukasaankin: meillä on vihdoin ollut rauhallinen kuukausi, tarkoittaen siis että kumpikaan koira ei ole telonut itseään. Jo sitä saikin odottaa *koputtaa puuta*!

Jerin tyräkontrollissa saimme iloisia uutisia: alueella näkyi enää vain arpikudosta ja lievähköä turvotusta, ei siis mitään mistä tulisi huolehtia tai mikä vaatisi hoitoa. Tämä siis tarkoittaa että Jeri on vapaa riehumaan! Ja sitä on kyllä poika tehnytkin. Lenkillä ei tule vastaan vesilammikkoa jonka poikki Jeri ei riemuissaan juoksisi, ja viime viikonloppuna hän jopa heittäytyi kierimään yhteen lätäkköön. Halpa versio uima-altaasta, sulaneesta lumesta muodostunut kuralätäkkö! ;)

Jeri on päässyt myös riehumaan kaverinsa Ässän kanssa. Tällä kertaa nämä pikku ryökäleet eivät kyllä ole käyttäytyneet kovin hyvin: he kun keksivät, että ”hei, me voidaan laajentaa reviiriä hyppäämällä aidan yli ja juoksemalla tuonne pellolle”. Ihana aamu, kun tyytyväisenä haen toisen kupin kahvia, ihan rauhassa, kun mietin että koirat ovat pihalla leikkimässä, ja katsahdan samalla ikkunasta ulos. Huomasin, että siellä kaksi koiraa juoksentelivat vapaana. Ajattelin niiden olevan lenkillä, kunnes tajusin että en näe ihmisiä missään.

Sitten aloin katsoa että ihmeen tutulta nuo koirat näyttävät vaikka silmälaseja ei päässä ollutkaan. Ja sitten tajusin että minun kaksikkonihan siellä juoksee eikä suinkaan mitkään vieraat koirat! Noh, menin ovesta ulos ja vihelsin pilliin. Pojat tietysti riemastuivat että joku kutsuu ja juoksivat kilpaa kohti pihaa, vain pysähtyäkseen portille koska eihän siitä nyt siltä puolelta voi hypätä yli :D

Tämän jälkeen sain vielä KOLME kertaa hakea Jerin portin takaa, Ässä sentään oli kiltti ja pysyi pihalla. Joka kerta kun näin ikkunasta että jaaha, taas Jeri istuu siellä portin takana niin avasin oven ja vihelsin pilliin. Ja joka kerta Jeri ulisi surullisena ja hyppi aidan vierellä, aivan kuin sanoakseen "En minä pääse! Yritän, mutta en pääse!" Sitten hän vielä kehtaa näyttää siltä kuin olisi selkäänsä saanut kun menin avaamaan porttia, ihan kuin minä olisin hänet sinne ulkopuolelle heittänyt :D

Ja tottakai sitten oli kauhea riemu kun pääsi takaisin sisälle. Ei voi muuta sanoa kuin että riehuessa Jeriltä löytyy tasan kaksi aivosolua, ja ne pyörivät päässä kuin hyrrä, joten ajatus ei kulje, ihan sama kuinka fiksu koira yleensä on ;)

Jeri ja Ässä painimassa

Jepen alkuvuodesta katkennut kynsi paranee kohisten. Lyhythän kynsi yhä on, ja vähän klommoinen, mutta eipä vaivaa herraa millään tavalla. Jeppe on nyt saanut myös ravintolisänä eläinlääkärin suosittelemia sinkkitabletteja. Vielä en osaa sanoa ovatko ne vahvistaneet kynsiä merkittävästi, mutta eivät ne ainakaan mitään haittaakaan tee.

Pikkuhiljaa se paranee!

Jeppe

Pari viikkoa sitten tapasimme myös pitkästä aikaa Jerin siskon, Myyn. Jeri ja Myy ovat kuin paita ja peppu, erottamattomat adhd-kaksoset. Emme ole pitkään aikaan nähneet Myytä, joten jälleennäkeminen oli kaikille riemuisa :) Myy oli omistajansa matkan ajan kasvattajallaan hoidossa, ja menimme yhdessä heidän kanssaan lenkkeilemään. Tässä muutama kuva sisarusten ja Jepen leikeistä:

Jeppekin innostui juoksemaan kilpaa lasten kanssa!

Jeppe ja Myy

Myy ja Jeri. Huomatkaa miten Myy on paljon tummemman ruskea kuin Jeri!

Kävimme myös tuota lenkkeilyä ennen Jerin kasvattajan luona kylässä, ja Jeri sai viettää laatuaikaa äitinsä, Muru-mummon kanssa. Selvästi Jeri kunnioitti äitiään eikä uskaltanut tältä ottaa luuta vaikka kuinka teki mieli :) Synnynkotinsa näkemisestä Jeri oli niin innoissaan että parin tunnin vierailun ajan hän lähinnä juoksenteli ympäriinsä häntä villisti heiluen :D

Ihana Muru ja poikansa Jeri

Jeri ja Jeppe muuten molemmat viettävät syntymäpäiviään maaliskuussa: Jerillä ne olivat 20.3 ja hän täytti 5 vuotta! Yhä hän kyllä käyttäytyy erittäin pentumaisesti, omistajansa iloksi :) Jepen synttärit ovat tulossa 30.3 ja seniorimme täyttää jo perätipä 8 vuotta! Turpa hällä on jo harmaa, mutta kyllä se nuoruuden ilkikurinen pentu välillä pilkistää silmäkulmasta ;) Synttäreiden kunniaksi molemmat pojat saavat herkutella maksalaatikolla.

Aina yhtä pentumainen Jeri <3

Seniori-Jeppe

Tammikuun kuulumisia

Uusi vuosi, uudet kujeet! Noutajaperhe on täällä taas, valmiina jakamaan kanssanne tulevan vuoden tapahtumat, niin hyvät kuin pahatkin (toivotaan kuitenkin, että niitä pahoja ei tulisi).

Vuosi kyllä alkoi valitettavasti vastoinkäymisillä: Jepeltä halkesi takajalasta kynsi todella pahasti, halkeama ulottui aivan kynnen juureen asti. Olimme tämän vuoksi eläinlääkärillä, ja Jeppe-raukka piti ihan nukuttaa, jotta kynsi saatiin korjattua. Tällä kertaa sitä ei katkaistu lyhyeksi niin kuin aina ennen on tehty, vaan uusi eläinlääkäri halusi tehdä ns. säästävän toimenpiteen, eli kuori kynnen sisällä kasvavan ”sydämen” ympäriltä. Näin siis päästiin halkeamasta eroon, eikä tarvinnut tehdä tätä kivuliainta osaa eli katkaista sydäntä. Ongelma on se, että nyt kun kynnen paikalla on pelkkä sydän, se on luonnollisesti äärimmäisen arka ja tulehdusherkkä. Hoito onkin pitää tassu kolme viikkoa paketissa ja sitten kontrolli. Huolettaa mitenköhän tämä menee. Ajatuksena tuo säästävä toimenpide on tietysti hieno, mutta toimiiko todellisuudessa, kasvaako kynnen kuori todella siihen ympärille. Jatkuvasti jahkailen olisiko pitänyt vain sanoa, että katkaise se kynsi, ainakin se on toimiva tapa vaikka todella kivulias. Mutta nyt on vielä kurjempaa jos Jeppe joutuu ensin kolme viikkoa kärsimään kivuista ja sitten todetaan, ettei se kynsi kasva sen sydämen ympärille ja täytyy sittenkin leikata. Tällöin tulisi taas uusi, kivulias toipilasaika. Todella toivon että näin ei käy… Aikaa tästä operaatiosta on vasta puolitoistaviikkoa joten toki toivoa vielä on, mutta tällä hetkellä ei kauhean hyvältä näytä. Kynsi on yhä pelkkää punaista sydäntä, eikä kuoren kasvamisesta ole mitään merkkejä.

Kovasti myös kyselin eläinlääkäriltä, että mistä voisi johtua tämä kynsien halkeilu, tämähän on jo kolmas kerta. Vastausta ei hänkään tiennyt. Suositteli kuitenkin sinkkikuuria, sinkkihän auttaa vahvistamaan kynsiä. Tällainen aloitettiinkin, katsotaan jos parin kuukauden sisällä olisi jotain vahvistumisen merkkejä Jepen kynsissä. Onko Teillä lukijoilla kokemusta koiran halkeilevista kynsistä, ja jos on niin miten olette niitä hoitaneet?

Kahden koiran taloudessa yhden sairaana olo aiheuttaa kyllä huomattavia haasteita arkielämälle, etenkin silloin kun se terve koira on hyper-energinen Jeri. Jeppe tietysti haluaisi aina kovasti lenkille mukaan, mutta eihän häntä voi pitkille lenkeille viedä kivuliaan tassun vuoksi. Ensin siis pieni lenkki molempien kanssa, sitten pitkä Jerin kanssa ja sisällä taas Jeri toiseen huoneeseen välillä ja Jepen leikitystä jotta hälläkin olisi jotain tekemistä. Jälleen kerran olen kyllä kongosta kiitollinen: Jeppe rakastaa pyöritellä kongoa ympäriinsä ja poimia sieltä putoavat namit parempiin suihin. Tämä tarjoaa mukavaa mutta kuitenkin rauhallista tekemistä, toipilaalle sopivaa toimintaa siis. Vielä kun vain Jerikin tajuaisi että sairasta veljeä ei kuulu haastaa leikkimään joka viides minuutti.

Onneksi Jeri on kuitenkin päässyt välillä leikkimään koirakaverinsa Ässän kanssa. Tällä viikolla vuoden täyttävä malinois-Ässä on vähintäänkin yhtä energinen tapaus kuin Jeri, ellei enemmänkin. Ässän ollessa pentu pääsi Jeri vielä pinkomaan kaveriaan nopeammin, mutta nyt Ässä on huomattavasti pitkäjalkaisempi ja johtaa juoksukisoja. Kepeistä taistellessa Jerin päättäväisyys ja rakkaus keppejä kohtaan vie kyllä yleensä voiton, kuten seuraavista kuvista näkee:

”Mun keppi, MUN!”

Yhteisnouto

Tuo taitaa kyllä olla pikemminkin pieni puu kuin keppi…

Äly ja väläys kilpasilla.

Viime viikolla tänne Etelä-Suomeenkin saatiin vihdoin lunta! Piristävää vaihtelua jatkuvalle sateelle ja mudalle. Pyykkikonekin saa välillä olla rauhassa, kun ei tarvitse monta kertaa päivässä pestä koirien pyyhkeitä. Ässän ja Jerinkin mielestä lumi on superkivaa, sillä siinä voi kätevästi kieriä leikin lomassa, kun tulee kuuma.

”Haluun sen mitä sulla on suussa.”

Lentävä malinois

Mikään kamera ei pysy näiden kahden vauhtivieterin perässä

Näihin tunnelmiin jää Noutajaperhe viettämään toipilasaikaa. Pitäkää peukut pystyssä, että Jepen kynsi parantuisi nopeasti ja hyvin. Pidän teidät ajan tasalla toipumisesta!

Lumisin terveisin,Noutajaperhe

Harmittava furunkuloosi ja muita uutisia

Niin ihanaa aikaa kuin syksy onkin, niin siihen liittyy myös yksi iso miinuspuoli: furunkuloosi. Furunkuloosi on talirauhasten ja karvan juurituppien märkivä tulehdus. Sitä esiintyy etenkin koirien tassuissa varpaiden välissä, usein syksyisin ja keväisin kun maa on märkä ja kurainen. Hoitona furunkuloosissa käytetään pitkään kestävää antibioottikuuria. Taustalla voi olla useita eri tekijöitä, kuten allergiaa ja sienitulehduksia. Läheskään aina mitään taustasyytä ei löydy perusteellisista tutkimuksista huolimatta, ja tällöin koiraa hoidetaan oireenmukaisesti. Ainut tapa ennaltaehkäistä furunkuloosia on pitää koiran tassut puhtaina ja kuivina, mutta tämäkään ei monesti riitä. Tarkempaa tietoa furunkuloosista voi lukea täältä.

Kuvassa jo parantumassa oleva furunkuloosi-paise.

Jepellähän tämä furunkuloosi on valitettavasti riesana. Ei tiedetä mistä se on tullut ja mistä se johtuu, vaikka muun muassa koepala on otettu ja lähetetty Patovettiin tutkittavaksi. Oireenmukaisella hoidolla siis mennään. Viimeiset kaksi vuotta Jeppe on saanut olla rauhassa furunkuloosilta, mutta tänä syksynä se on taas iskenyt huolimatta siitä, että Jepen tassut pestään ja kuivataan huolella aina ulkoilun jälkeen. Nyt tilannetta vielä kurjisti se, että Jepellä meni metsästysreissulla pieni tikku tassuun sisään, ja tämä reikä mahdollisti tulehduksen villiintymisen.

Jeppe potee kipeää tassuaan

Eläinlääkärikäynti siitä sitten tuli. Tassu ajeltiin, tikku kaivettiin tassusta esiin, haava huuhdottiin ja puhdistettiin. Kahden viikon antibioottikuuri ja 10 päivää kipulääkettä. Tassu oli aamulla ollut normaali, mutta iltapäivällä työpäivän jälkeen turvonnut jo niin mahdottomaksi, että hän ei saanut edes astuttua sillä. Eläinlääkärin mukaan tämä räjähdysmäinen eteneminen on normaalia kun on furunkuloosi + se pieni tikun tekemä reikä, joka edesauttoi tulehduksen villiintymistä. Kurja juttu kaiken kaikkiaan, mutta onneksi selvittiin vain pienillä toimenpiteillä. Tämä on nyt kolmas kerta kun Jepellä näin käy, ja toivottavasti tämä surkeiden sattumusten sarja loppuu tähän. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin Jepen pitäisi loppuviikkoon mennessä piristyä entiselleen, kun antibiootti on hoitanut työnsä :)

Pikkuhiljaa olotila kuitenkin paranee!

Toinen tämän syksyn ikävä asia on ajankohtaiset uutiset, tällä kertaa koirahyökkäysten lisääntymisestä. Tästä aiheesta on aina yhtä tuskallista lukea. Olen samaa mieltä kuin tuossakin lehtijutussa sanotaan, eli koiraa ei voi näistä asioista syyttää – omistajan tulisi puuttua ongelmatilanteisiin jo ennakolta. Toki vahinkoja voi aina sattua, mutta hyvä johtajuussuhde ja kunnon peruskoulutus auttavat huomattavasti tässä asiassa. Itse Kennelliiton valtuuston varapuheenjohtaja Mika Leppinenkin kertoo oheisessa artikkelissa, että koirien perimästä johtuvat käytöshäiriöt eivät ole lisääntyneet – ongelmien syy on hihnan toisessa päässä. Valitettavasti suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ymmärrä tätä, vaan he alkavat pelätä ja usein myös välttää koiria näiden tapausten johdosta. Monille ennakkoluulojen syntymiseen riittää pelkkä uutisen lukeminenkin. Tästä asiasta on aina yhtä kurja lukea, ja mitään nopeaa ratkaisua tilanteeseen ei näytä olevan. Ainut asia, mitä varmasti jokainen koiranomistaja voi tehdä juuri nyt, on huolehtia koiran perustottelevaisuudesta ja ottaa vastuu oman koiran käyttäytymisestä. Jos oma koira rähjää, karkailee tai omistaja ei vaan saa koiraansa hallintaan, niin silloin koiraa ei kuulu pitää vapaana, eikä viedä koirapuistoon tms. Vahinkoja tietysti sattuu kaikille, mutta jos niin tapahtuu säännöllisesti niin on syytä miettiä mitä pitäisi tehdä.

Oman petinsä valtias

Ja jottei tämän kuun kirjoitus käsittelisi vain ikäviä asioita, niin laitanpa tähän loppuun vielä linkin koirien temppukouluun! Savon Sanomissa on julkaistu kymmenosainen temppukoulu koirille. Temput ovat helppoja oppia ja ohjeet selkeitä, ja näiden parissa voi varmasti moni viettää mukavia hetkiä :) Katso itse ja suorita vaikka koko temppukoulu koirasi kanssa!