lauantai 22. toukokuuta 2010

Akillesjänne, tuo sankareidenkin heikko kohta.


Olen aina ollut kiinnostunut Kreikan mytologiasta ja taruista. Yksi kiinnostavimmista on mielestäni ollut aina sankari Akilleen tarina. Akilles oli suuri sotasankari, lähes kuolematon. Tarun mukaan hänen äitinsä yritti tehdä lapsensa kuolemattomaksi kastaen hänet Stynx-jokeen, eli kuoleman virtaan. Äiti kuitenkin kannatteli Akillesta tämän kantapäästä, jolloin hänen kantapäänsä jäi hänen ainoaksi heikoksi kohdakseen. Tästä tulee sanonta akilleen kantapää, joka yleisesti tarkoittaa henkilön heikointa kohtaa.



Tämä kantapää koitui Akilleen tuhoksi, sillä Troijan sodassa Troijan prinssi Paris ampui nuolen Akilleen kantapäähän, aiheuttaen tämän kuoleman.



Historiasta taas nykypäivään, Jepen akillesjänne on koitunut varsinaiseksi kiroukseksi. Aikaisemmin kerroinkin miten jänne meni poikki, ja sitä yritetään nyt kovasti korjata. Tälläkin viikolla Jeppe kävi eläinlääkärissä. Tikit poistettiin, ja todettiin että haava näyttää hyvältä. Kipsi kuitenkin laitettiin vielä takaisin jalkaan, ja varattiin seuraavaksi leikkauspäiväksi 15.6. Tällöin jalasta poistetaan ruuvi, ja jatketaan hiljaiseloa. Heinäkuussa sitten poistetaan jalasta metallilevy akilleenjänteen ympäriltä, ja tämän jälkeen pitäisi pikkuhiljaa voida aloittaa kuntoutus.



Jeppe raukka on jo aivan kyllästynyt kipsiinsä. Kovin ahdistuneen oloinen on koko koira, eikä mikään ihme. Entinen liikuntahirmu joutuu nyt viettämään hiljaiseloa pääasiassa sisällä, ettei teloisi jalkaansa. Lisäksi helteet eivät ollenkaan hellitä tämän vesipedon tuskia. Maanantaina Jepellä kävi koirahieroja. Olen ollut huolestunut lihasten kunnosta nyt kun Jeppe hyppelee kolmella jalalla. Koirahieroja totesi, että terveen puolen lihakset ovat erittäin jäykkiä ja arkoja. Jeppeä tulee nyt hieroa hellästi jotta ehkäistäisiin mahdolliset lihaskipeytymät. Kipeän jalan lihakset ovat jo täysin surkastuneet, mutta jalkaa tulee kipsistä huolimatta venutella. Hieroja tulee varmaan taas pian uudestaan, ja muuten hieron nyt itse Jeppeä. Hyvä tuuri että satuin pari vuotta takaperin käymään Jepen kanssa koirahierontakurssin...! Kiitokset muuten hieroja-Piipalle hyvästä palvelusta, Jeppe oli oikein tyytyväinen kun ensin hierottiin ja sitten sai vielä nameja palkaksi :)



Nyt eletään yhä vain päivä kerrallaan. Hierotaan, venytellään ja toivotaan ja rukoillaan. Kesäkuun leikkaus kertoo taas paljon lisää. Yritän ängetä itseni siihen mukaan jos vain mahdollista, toivottavasti eläinlääkäri päästää. Sitä ennen suurin asia on meidän muutto ensiviikon sunnuntaina. Toivottavasti Jeppe piristyy kun pääsee uuteen kotiin jossa on oma piha jossa kelpaa lepäillä vaikka vuorokauden ympäri :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti