lauantai 5. kesäkuuta 2010

Nomeilua, mejäilyä ja koirapuistoilua!


Tällä viikolla Jerillä onkin ollut aivan erityisen paljon ohjelmaa. Sen lisäksi että muutettiin uuteen kotiin ja Jerillä riittää muutenkin hommaa puutarhanhoidossa (tarkoittaen siis kuoppien kaivamista ja pensaiden syömistä), paikkojen tutkimisessa (erityisesti vastapestyt pyykit täytyy nykyään aina tutkia kunnolla) ja koko Yo-Kylään tutustumisessa, niin ollaan vielä kahdesti oltu tällä viikolla treeneissäkin! Kyllä on Jeri pentu ollut iltaisin väsynyt kun on ollut päivät niin täynnä ohjelmaa, iltaisin vaan tunkee kainaloon tyytyväisenä tuhisemaan kun on ollut jännittävä päivä :)



Tiistaina oltiin siis vähän nomeilemassa. Meidän nome-kurssi jäi nyt kesätauolle, joten tämä oli toistaiseksi viimeinen kerta tällä porukalla: kesällä treenataan kyllä, mutta varmaan aika paljon Jerin äidin, veljen ja siskon kanssa, sekä eri koiratuttujen seurassa. Joka tapauksessa, tiistaina treenit meni hyvin. Tällä kertaa käytettiin treeneissä riistaa (variksia) damien sijaan. Tehtiin muistiharjoituksia, eli vietiin koiran kanssa riista paikkaan a, ja palattiin sitten paikkaan b josta lähetettiin koira hakemaan tämä riista. Seuraavaksi sitten harjoiteltiin hakua, kouluttaja kävi viemässä maastoon pari riistaa (vanhoille muistipaikoille joihin meni jo hajut) ja sitten lähetettiin koira hakemaan nämä. Jeri haki pari ekaa hienosti kun haistoi nämä helposti, mutta kolmas olikin vähän hankalammassa paikassa ja Jeri ei millään meinannut uskoa että siellä jotain olisi, kun toisessa suunnassa haisi niin paljon paremmalle. Pienellä motivoinnilla tämäkin riista saatiin kuitenkin talteen :) Ainut harmitus treeneissä oli vain se, että itikat puri Jeriä kovasti. Raukkaparan maha oli aivan täynnä puremajälkiä, ja joku pörriäinen pisti Jeriä silmäkulmaan niin että siihen turposi kauhea plotti! Ei muutakuin kyytabletteja naamaan, ja nopeastihan silmä palasi normaaliksi :)



Keskiviikkona aloitettiin sitten uusi mejä harrastus, koirakoulu Gironin Mejä-kurssilla. Oli kyllä todella hauskaa! Päätin samantien että mejästä tulee mun ja Jerin uusi harrastus, niin kivaa oli sekä ohjaajalla että koiralla :) Mejä on paljon rennompaa kuin nome, ja muutenkin erittäin kiinnostava ja mukava harrastus. Meidän kurssin vetäjä Laura on tosi mukava, jaksoi vastailla kaikkiin mun tyhmiin kysymyksiin ja ohjeisti todella hyvin. Meille kaikille ohjaajille opetettiin miten tehdään jälki, ja lähetettiin sitten maastoon tekemään jälki omalle koiralle. Kyseessä oli siis verijälki, ja heti jäljen alussa alkumakuu merkattiin potkimalla vähän sammalta sivuun ja sitten kaadettiin kostutetun pesusienen päälle pikkuriikkisen verta. Sitten vaan narun päästä kiinni ja lähdettiin vetämään sientä maastossa. Ensin 50m, sitten lisättiin verta ja tehtiin yhdeksänkymmen asteen käännös. Taas 50m, hiukan lisää verta ja käännös. 50m, ja loppupaikka jossa suljetussa rasiassa odotti koiran palkkio.



Jeriltä sujui jäljestys todella hienosti, vaikka itse sanonkin ;) Poika ei ollut ikinä ennen ollut jäljellä, ja silti hoksasi heti mistä oli kysymys ja todella tarkasti seurasi jälkeä, melkeinpä tarkalleen mun askelia pitkin! Ei tarvinnut muutakuin pitää jäljestysliinasta kiinni ja kulkea perässä! Lopussa Jeri oli oikein ylpeän oloinen kun löysi rasian jossa oli sisällä nakkeja hänelle palkaksi :) Tuntuu että jäljestys tekee erittäin hyvää Jerin (ja ohjaajan!) itsetunnolle. Nomessa meillä on ollut vähän ongelmana se, että Jeri turvautuu liikaa munhun ja kyselee jatkuvasti mitä pitäisi tehdä, mutta nyt se oppii itsenäisempää työskentelyä ja huomaa että osaa sen, kun lopussa saa itse löytää tämän palkkansa. Tämä on juuri sitä mitä me tarvitaan juuri nyt! :) Aijon kyllä tämän kurssin jälkeen jatkaa mejä harrastusta, ja varmaan myös ilmoittaudutaan mejä kokeisiin! :)



Muuta aktiviteettia tällä viikolla on tuonut mm. koirapuisto. Täällä Yo-Kylässä on aivan ihana koirapuisto, todella siisti ja iso ja siellä käy todella paljon koiria. Jeri kun on tuollainen kaikkien kanssa toimeen tuleva, niin sen kanssa on helppo mennä puistoon :) Todella paljon se on tykännyt siellä juoksennella ja ollaan molemmat saatu puistosta uusia mukavia tuttavuuksia! Ollaan kohdattu paljon nuoria koiria, ja Jeri on saanut näistä hyviä leikkikavereita :) Me ei olla ennen paljonkaan käyty koirapuistoissa koska mitään hyvää puistoa ei ole ollut lähellä ja muutenkin omat koirat on saanut leikkiä keskenään kun ovat vapaana metsässä jne, mutta nyt kun Jeppe ei kipeän jalkansa takia valitettavasti pysty leikkimään Jerin kanssa, niin on hyvä että Jeri saa kuitenkin leikittyä muiden koirien kanssa niin on kotona vähän rauhallisempi eikä koko ajan haasta Jeppeä leikkimään. Pakko kyllä sanoa että en olisi ikinä uskonut että koirapuistoilu voi olla niin hauskaa kuin se täällä on!



Jeppekin on päässyt kyllä koirapuistoon, mutta vain silloin kun siellä ei ole ketään muita, koska Jeppe ei jalkansa kanssa saa yhtään juosta eikä telmiä. Kovasti hän kuitenkin tykkää kun sinne mennään, kun siellä on niin paljon muiden koirien hajuja. Tänkin aamuna oltiin tunnin verran siellä, minä istuin penkillä ja Jeppe nuuski sydämensä kyllyydestä, häntä heiluen koko ajan <3 On ollut kamala katsoa miten surullinen Jeppe on ollut nyt kun jalka on kipeä, mutta viimeisen parin päivän aikana hän on kuitenkin selvästi piristynyt, kun saa maataa omalla pihalla ja tosiaakin pääsee tuonne koirapuistoon nuuskimaan muiden hajuja vaikka muuten ei saakaan lenkkeillä eikä tavata muita koiria. Toivottavasti Jepen piristyminen jatkuisi, on aivan sydäntäsärkevää katsoa omaa rakasta koiraa murheellisena, kun paha se on koiralle selittää "nyt pitää ottaa rauhallisesti kun jänne on katki." Rukoillaan että meilläkin alkaisi mennä paremmin <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti