And then there was shooting, pang pang!

Kuten otsikosta voi päätellä, käytiin koirien kanssa ampumaradalla torstaina. Tai Jeppe nyt menee sinne yleensäkin isän mukana hengaamaan, mutta Jeriä ei yleensä huolita mukaan (johtuisikohan jotenkin tuosta uhmaiästä - Jeri kun on nykyään itse herra mahdottomuus). Nyt kuitenkin torstaina menin myös mukaan jolloin Jerikin pääsi reissuun.



Istuttiin n. tunti ampumaradalla, ja katseltiin savikiekkoammuntaa. Jeri ei yhtään hätkähdä laukauksia (tottui niihin jo pentuna kun käytiin ampumaradalla), mutta uusi ongelma on, että Jeri kuumenee ja täpinöissään alkaa sitten vinkua. Vaikka kuinka kiellän niin aina hetken päästä vinkuna taas jatkuu. Se on todella huono juttu, sillä kokeissa sakotetaan vinkumisesta + se on ERITTÄIN rasittavaa omistajalle, jos koira piippaa koko ajan metsällä ollessa. Noh, aijon nyt alkaa käydä useammin ampumaradalla ja jatkan vain määrätietoisesti piippaamisen kieltämistä, joten eiköhän tuo pentukin vielä jossain vaiheessa tajua että hiljaisuus on hyve ;)



Jeppe sen sijaan käyttäytyi tapansa mukaan hienosti, makasi autossa (kaikki ovet auki että sai tulla pois jos halusi) ja söi possunkorvaa :D Jepestä on aina mukavaa päästä mukaan ampumaradalle, mutta ei se ihan niin täpinöissään ole kuin Jeri, jonka mielestä kaikki pamaukset on ihan HyperSuperUberKivaa.



Keskiviikkona olin myös jäljestämässä Jerin kanssa. Tällä kertaa treenit ei mennyt ihan nappiin, Jeri ei ensin meinannut lähteä jäljelle ollenkaan ja sitten kun lähti niin ei yhtään jaksanut keskittyä. Loppuun asti selvittiin kyllä, mutta vähän jäi harmittamaan tämä keskittymisen puute. Jeri on niin herkkä koira että taisi vielä vihoitella mulle siitä, että olin kehdannut antaa hänelle punkki JA matolääkkeen, ja vieläpä samana päivänä. Jerin mielestä tämä jos jokin on aivan hirveää koiranpennun kidutusta! Ja kun Jeri jostain loukkaantuu, niin hän myös näyttää sen ja vetäytyy kotona omaan häkkiinsä murjottamaan eikä maanitteluista huolimatta suostu tulemaan ulos välttämättä moneen tuntiin. Odottaisin tuollaista nartuilta, mutta en uroksilta. Noh, kai Jeri vain on niin pehmo luonteeltaan, ja siihen vielä päälle tämä uhmaikä niin ei hommat suju enää ihan entisellään.



Täytyy vain toivoa että tuo uhmaikä ei kestä kauaa. Pikkuhiljaa alkaa hermo mennä kun Jeri on koko ajan tuhoamassa jotain. Nykyään jo pelkkä muutaman sekunnin hiljaisuus saa munt hyppäämään pystyyn, sillä hiljaisuus on aina merkki siitä että Jeri on taas varastanut jonkin tavarani, ja vetäytynyt ulos pihalle syömään sitä. Onneksi suurempia vahinkoja ei ole sattunut, mutta hermot on kyllä välillä aika tiukalla, tämän voin ihan tunnustaa :D