Hyvää syksyä!

Syksy on vihdoin saapunut kunnolla tänne Etelä-Suomeenkin, ja myös Noutajaperhe on päässyt nauttimaan ruskan kauneudesta ja syksyn sateista. Sairaslomani on nyt loppu, ja jalka jo melkein kuin uusi, joten pikkuhiljaa pääsemme takaisin normaalielämän pariin. Kevyemmällä liikunnalla täytyy mennä vielä hetken aikaa, mutta nyt jo helpottaa kovasti että pääsee tekemään normaalit arkipuuhat itse ja pääsee koirien kanssa kävelyille.

Metsäkävelyjä oli jo kova ikävä <3

Harrastaako muuten joku teistä lukijoista koirafrisbeetä? Lajista oli taannoin esittely Koiramme -lehdessä, ja sitä lukiessa tajusin, että minä ja Jerihän olemme harrastaneet lajia jo vuosia! En vain ole ajatellut että frisbeen heitosta ja noutamisestakin voi muodostaa kilpailulajin :) Suomen ensimmäinen virallinen frisbee-kisa oli tänä kesänä, ja lajin suosion noususta päätellen näitä tulee vielä paljon lisää! Kisoja on kehuttu hauskoiksi ja rennoiksi, mutta luulen, että pysymme silti Jerin kanssa tyynesti harrastajapuolella, kahdestaan leikkien :) En voi sille mitään, että minä vain inhoan sitä veren maku suussa kilpailua, mitä ainakin oman kokemuksen mukaan koirakisat  (ja useat muutkin lajit joissa kilpaillaan…) ovat monesti täynnä. Mieluummin otan rennosti ja pidän vain hauskaa koirieni kanssa. Hienoahan se on kun ihmiset ja koirat menestyvät kisoissa, mutta se ei vain ole meitä varten. Toivottavasti joskus järjestettäisiin vain jokin ns. yleinen koirafrisbee-tilaisuus, jossa vaikka kaikki saisivat palkinnon, eikä rankattaisi paremmuusjärjestykseen, eikä laskettaisi pisteitä yms. Sellaiseen lähtisimme heti mukaan!

Parin vuoden takainen kuva Jeristä ja lempparifrisbeestä :)

Yhteen tällaiseen rennompaan koiratapahtumaan osallistuinkin syyskuun alussa, kun Paimiossa järjestettiin Kuntokoira niminen tapahtuma. Kuntokoira oli siis juoksu-/kävelytapahtuma koirien kanssa. Päivään kuului myös juoksun kisaluokkia, eri koiralajien esittelyjä ja match show. Kisaluokissa jaettiin palkintoja, mutta muutenkin kaikki osallistujat saivat lahjaksi pienen tuotepaketin joka sisälsi mm. Hau-Haun koiranameja ja koirien palautusjuomaa :) Minun oli ensin tarkoitus mennä koirien kanssa kävelemään 6,5km harrastajakävelyluokka, mutta jalkaleikkauksen vuoksi en tietystikään voinut osallistua. Sen sijaan olin tapahtumassa töissä, koska tapahtuma oli hyvän ystäväni järjestämä :) Sattuiko joku teistä lukijoista osallistumaan Kuntokoiraan? Tarkoituksena on, että tapahtumasta tulee jokavuotinen, ja voin lämpimästi suositella teitä osallistumaan tapahtumaan ensi vuonna. Meidätkin löytää silloin toivottavasti jo ihan osallistujien puolelta :) Tässä muutamia valokuvia joita näppäsin tapahtumasta:

Päivä oli kuuma ja aurinkoinen

Tapahtumaan osallistui yli 80 koirakkoa!

Tämä pikkuinen staffi lumosi minut leikkisällä käytöksellään ja hymyilevällä ilmeellään :) Koiran nimeä en valitettavasti muista.

Hyvää syksyä kaikille toivotellen,

Noutajaperhe

Keppiarkea

Elokuu ei tällä kertaa alkanut Noutajaperheellä kauhean hyvin. Olin itse alkukuusta jalkaleikkauksessa, ja sairaslomaa napsahti 6 viikkoa. Se on yhteensä 42 päivää keppiarkea. Voin kertoa, että elämä kyynärsauvojen kanssa ei todella ole helppoa. Ei sillä, etten olisi ennenkin tähän tilanteeseen joutunut, mutta nyt yksin asuessa hommassa on ihan uudenlaiset haasteet.

Uintireissut jäävät nyt valitettavasti tauolle sairaslomani vuoksi

Koiria en tietenkään pääse itse ulkoiluttamaan lainkaan: kepeillä klenkkaaminen on ihan tarpeeksi hankalaa yksinkin. Olen äärimmäisen kiitollinen lähipiirilleni, joka on ahkerasti jaksanut jo kolme viikkoa auttaa minua. Kiitos erityisesti Anjalle, Lauralle ja isälleni! Pakko myös kehua, että pojat ovat erittäin hyvin sopeutuneet siihen, että yhdessä touhuamisemme on erittäin rajoittunutta tällä hetkellä. Jeppe onkin ollut lähes koko ajan isäni luona, mutta Jeri on kotona seuranani. On ihmeellistä, miten oma pikku turbobuusterini on kovin rauhallinen kun huomaa, että olen itse kipeä. Jeri tulee suloisesti nukkumaan vierelleni, istuu vierelläni sohvalla, seurailee koko ajan mitä teen kotona eikä yhtään riehu eikä valita tylsyydestä. Toki teen kaikkeni, että hälle ei todella tylsää tulisi, vaan ajanvietteenä on paljon aktivointileluja, luita ja pallonheittelyä pihalla (=minä istun, Jeri noutaa). Mutta onhan tämä silti todella rajoittunutta normaalin arkeemme verrattuna. Onneksi Jeri sentään pääsee yhä pitkille lenkeillä lähipiirin kanssa ja on häntä välillä viety uimaankin ja ampumaradalle vierailemaan.

Kiitos lähipiirini tuen, koirien hoito sujuu hienosti sairaslomastani huolimatta!

Yritin aluksi myös saada Jeriä toimimaan avustajakoiran tyyliin ja poimimaan kyynärsauvani lattialta, aivan kuin olen aikaisemmin opettanut Jepelle. Noh, aluksi tämä sujuikin oikein hyvin: Jeri riemastui kun sai auttaa ja noutaminen nyt on noutajalle luonnollista. Mutta sitten, eräänä päivänä, homma ei enää sujunutkaan kauhean hyvin. Keppejä nostaessaan Jeri otti vahingossa kiinni kepin kahvasta, ei varresta niinkuin yleensä. Sitten, iloisena siitä että saa auttaa, Jeri pyörähti ympäri. Valitettavasti väärä ote kepistä aiheutti sen että ympäri mennessään Jeri myös lämäytti itseään takapuolella kepin toisella päällä. Ja voi että hän pelästyi! Eihän tuo mitään sattunut, varmaan lähinnä tuntui reippaalta taputukselta, mutta tietysti Jeri pelästyi kun ei hänen takanaan ollut ketään ja silti jotenkin ihmeellisesti jokin sinne osui. Tämän jälkeen Jeri on ollut täysin varma että kyynärsauvani ovat vähintäänkin kirotut, elleivät jopa varsinainen surmanloukku, ja hän pysyy mieluiten mahdollisimman kaukana niistä, eikä todellakaan ota niitä enää suuhun. Ei hänestä siis ihan avustajakoiraa tullut, mutta onneksi ei tarvitsekaan, vaan Jeri on täydellinen, noutipa hän keppini tai ei :)

Pienen pieni Merisaukko ;)

Nyt ei auta muutakuin sinnitellä vielä muutama viikko, toivoen, että tuskallinen toipumisaika palkitaan lopussa terveellä jalalla!

Parempaa arkea toivotellen,
Noutajaperhe

PS. En ole nyt hetkeen ottanut uusia kuvia sairaslomastani johtuen, joten tässä kirjoituksessa on liitteenä muutamia kuvia kuluneelta kesältä :)

Auringonpaistetta ja vesipisaroita

Kesäloma on nyt jo valitettavasti ohi, mutta se ei silti estä Noutajaperheen kesäistä hauskanpitoa. Arkeemme kuuluu yhä uimista, koirakavereiden kanssa leikkimistä, metsäkävelyitä ja puutarhassa oleskelua. Puutarha tosin saattaa olla vähän turhan ylevä nimitys meidän pihan villiniitylle, mutta on siellä muutama kukkakin, joita joskus hoidan :D

Koirat ovat todella ottaneet kesästä kaiken irti uimisen osalta. Meille kaikille ehkä kasvaa pian kidukset, niin paljon aikaa vietämme uimassa ;) Löysimme uuden kivan uimakuopankin jossa käydä. Jeri on uimassa todella hauska kaveri, ui lähes koko ajan vierelläni. Jeri tosin tykkää myös tulla nuolemaan ihmisten kasvoja vedessäkin, ja tällöin usein vahingossa raapaisee ihmisiä. Siksi olen opettanut Jeriä uimaan sivuun: aina kun hän tulee kohti kasvojani, laitan toisen käteni sivulle veden pinnalle, kämmen auki. Jeri tulee ja tökkäisee nenällään kämmentä. Hyvä keino mielestäni, enää ei ole rintakehä aivan naarmuilla uimisen jälkeen.

Rantakoira Jeri

Jeri kuvattuna auringonlaskun aikaan saaristossa

Jeppe sen sijaan ei yleensä ui vierellä, vaan keskittyy tutkimaan kaikkea muuta jännää, mitä löytää rannalta. Tietysti hän käy uimassakin, mutta jos noutohommia ei ole tiedossa, niin hän tyytyy pieneen uimapyrähdykseen ja lähtee sitten tutkimaan rannan hajuja. Täysin eri asia tietysti on heti, kun on jotain mitä noutaa: Jeppe ei tiedä mitään parempaa. Oma dami suussa on Jeppe onnellisempi kuin koskaan. Ärsyttävää on vain se hetki, kun Jeppe palauttaa damin: oikeaoppisesti hän tulee eteeni antamaan damin käteen, kiertää sitten vasemmalle sivulle istumaan ja sitten RAVISTAA. Ja voin kertoa että se on enemmän kuin muutama vesipisara mitä tulee labradorin täysmärästä turkista ja sitä ei edes auringonpaiste ihan hetkessä kuivaa. Ei paljon tarvitse miettiä meneekö itse samalla uimaan, kun joka tapauksessa sitä on täysin märkä noutotreenien jälkeen :)

Jeppe seuraa kun Jeri noutaa omaa damiaan taustalla

Ihan pelkkää hauskuutta ja uimaleikkejä ei meidän kesä kuitenkaan ole ollut, sillä Jeri sai valitettavasti taas hot spotin :( Hot spot on siis koiran voimakkaasti märkivä, äkillisesti ilmenevä pinnallinen kostea ihotulehdus. Se tunnetaan myös nimillä koiran akuutti kostea dermatiitti tai pyotraumaattinen dermatiitti. Hot spot on yleinen etenkin tiheäturkkisilla ja pitkäkarvaisilla koiraroduilla. Tulehduksen aiheuttavat bakteerit, jotka normaalistikin elävät koiran limakalvoilla ja iholla. Terveellä iholla bakteerit eivät kuitenkaan aiheuta tulehdusta vaan tulehdukseen vaaditaan jokin altistava tekijä. Altistava tekijä on usein pieni haava, naarmu tai pistos ihossa. Kesällä kostea ja lämmin sää saa usein bakteerin leviämään nopeasti.

”Ei sillä ole väliä että se on likainen ja hiekkainen, se on MUN!”

Tavallinen hot spot leesio on punainen, kostea turvoksissa oleva ihovaurio, joka erittää mätää tai kirkasta kudosnestettä ja haisee todella pahalle. Joskus tulehtunut iho voi olla karstan/ruven peitossa ja vasta sen alta paljastuu vereslihalla oleva alue. Tyypillistä hot spotille on räjähdysmäinen leviäminen: ihoalue voi aluksi olla vain muutaman sentin mittainen ja muutaman tunnin päästä triplaantunut. Tällä kertaa meillä onneksi kävi tuuri ja huomasin hot spotin heti kun se oli alkanut: Jerin turkki ei vielä edes ollut märkä (usein turkki tulee märäksi/tahmeaksi siitä kohtaa missä ihovaurio on), mutta tunnistin hot spotin tyypillisen hajun. Lainasin sitten heti naapurilta trimmeriä ja ajelin Jeriltä erittäin laajan alueen selästä kokonaan paljaaksi. Hot spotin ensiapu on aina ajaa karvat alueelta huolellisesti, mutta monesti se ei onnistu ilman rauhoittavaa lääkettä eläinlääkärissä. Nyt Jeri ei kuitenkaan ollut vielä lainkaan kivulias joten karvojen ajelu sujui helposti. Ajelin laajan alueen vaikka Jerillä oli vasta kolme peukalonpäänkokoista rakkulaa iholla: on aina parempi ajella liikaa kuin liian vähän, sillä turkin alta ihotulehdusta ei voi hoitaa. Nopea toimintani säästi Jerin tällä kertaa kovilta kivuilta, mutta kyllä iho silti arka oli. Hoidoksi saatiin taas antibioottia ja fuciderm-salvaa.

Muistakaa että vaikka trimmeri ja salvaa löytyisi kotoa, on hot spot aina hyvä näyttää eläinlääkärille.

Neljän päivän kuluttua Jerin iho oli jo siisti ja onnellinen koira pääsi taas uimaan :) Valitettavasti hän joutuu kuitenkin vielä jonkin aikaa kärsimään emäntänsä trimmaustaidoista, sillä iso kalju laikku keskellä selkää erottunee vielä jonkin aikaa hänen normaalista, kauniista turkistaan :) Mutta ainakin hänellä on kätevä tuuletusaukko, ei tule liian kuuma! ;)

Hyvää kesänjatkoa,
Noutajaperhe

Kesäloma!

Kesä on jo hyvässä vauhdissa ja nyt siitä pääsee vihdoin kunnolla nauttimaan myös noutajaperhe, joka lomailee seuraavat pari viikkoa :) Ohjelmassa on pieniä reissuja, runsaasti uimista, metsäkävelyjä ja rauhassa kotona loikoilua. Ja voi miten tätä on odotettu! Ennen lomaa olen joutunut tekemään töissä sen verta pitkää päivää, että koirat ovat joutuneet viihtymään vähän turhan paljonkin keskenään. Vaan eivätpä he ole valittaneet, yhtä iloisesti aina iltapäivällä tervehtivät vaikka tulisinkin kotiin vähän myöhemmin.

Pari viikkoa sitten saatiin myös lyhyt loma, sillä ystäväni Anja kutsui minut mukaansa mökkeilemään! Jeppe oli sillä aikaa isäni luona, mutta Jeri pääsi mukaan mökille. Oli kyllä todella mukava viikonloppu, Jerillä etenkin oli todella hauskaa, kun pääsi koko ajan uimaan ja sai saaressa juosta vapaana sydämensä kyllyydestä. Lisäksi Jeri pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyytiin! Veneilty ollaan ennenkin paljon, mutta sorsalla meillä on aina soutupaatti, joten moottoroidun veneen kyydissä tämä oli Jerille ns. neitsytmatka ;) Varmuuden vuoksi pidin kyllä kahdella kädellä valjaiden kahvasta kiinni, jottei poika vain saisi mitään ideaa hypätä vauhdissa veteen tms, mutta itsekin oikein yllätyin miten Jeri oli koko matkan todella rauhassa ja tyytyväisenä! Hän oikein kipusi penkille syliini ja nautti tuulesta ja roiskuvista vesipisaroista :) Oli mukava katsoa miten hän tykkäsi matkustamisesta näin kovasti.

Suosittelen kyllä muillekin veneilijöille pitämään koirasta tarkasti huolta moottoriveneen kyydissä, ikinä ei tiedä jos toinen päättääkin hypätä vaikka lähellä uivan linnun perään tms. Olen kerran lukenut lehdestä eräästä tollerista, joka loukkaantui todella pahasti, kun osui veneen moottoriin. Tämä koira onneksi selvisi, mutta tarina opettaa, että aina voi tapahtua jotain yllättävää ja siksi on tärkeää pyrkiä ehkäisemään tällaisia onnettomuuksia.

Lopuksi haluaisin jakaa kanssanne muutaman upean kuvan Jeristä. Kaverini mies harrastaa valokuvausta ja otti Jeristä aivan mahtavia kuvia pyynnöstäni. Jepen vuoro on ensi kerralla. Sitten kun molemmista koirista on otettu kuvat, niin aion teettää parhaista isot canvas-taulut kotiini!

Kuvista kiitos Mika Harjulle!

Jeri lähteessä uimassa

Sukeltava noutaja

Noutoon lähdössä :)

Ja juokseeeeee… Jos ei olisi oma koira niin saattaisin itsekin kyllä vähän pelästyä, jos tuollainen juoksisi metsäpolulla tuhatta ja sataa vastaan :D

Hyvää kesää toivotellen,
Noutajaperhe

Kesä ja sen riesat

Täällä Etelä-Suomessa on viimeisen viikon aikana saatu paistatella oikein kunnolla auringossa. Muutamaa ukkoskuuroa lukuun ottamatta aurinko on paistanut koko rahan edestä, ja lämpöä on ollut jo vähän liikaakin joidenkin mielestä :) Voinemme siis virallisesti julistaa kesän alkaneeksi!

Koirat nauttivat alkaneesta kesästä täysin rinnoin – vihdoin pääsee taas uimaan oikein kunnolla! Viikonloppuna käytiinkin nauttimassa tästä harrastuksesta oikein monipuolisesti: koirat uivat päivän aikana sekä joessa, meressä että järvessä! Muu liikunta jäikin vähän vähemmälle kuumuuden vuoksi. Illalla sään viilentyessä on hyvä mennä lenkille mutta päivällä ei tule mitään, molemmat koirat uupuvat jopa minua nopeammin kuumuuden vuoksi. Päivät ovat siis menneet pikkukävelyiden ja uinnin parissa, sekä omalla pihalla hengaillen – siellä molemmat pojat ovat tyytyväisinä maanneet varjossa ja syöneet luita :)

Kesän riesojakin, eli punkkeja ja kyykäärmeitä, olemme jo kohdanneet. Käärmeitä ei onneksi lähietäisyydeltä, mutta yksi punkki oli jo Jepessä. Nyt sitten laitettiin taas punkkien ”torjuntaliuosta” koirille, toivottavasti pysyvät punkit kaukana. Meillä on jo vuosia ollut käytössä Expot-niminen valmiste joka tuntuu sopivan meidän koirille hyvin – punkkeja ei ole käytön aikana ollut kuin yksi ja mitään sivuoireita ei onneksi ole ikinä ilmaantunut. Olen lukenut että monille koirille on näistä punkkiliuoksista tai punkkipannoista tullut esim. iho-oireita, mutta me olemme onneksi välttyneet näiltä. Niin kauan kun sivuoireita ei ole niin käytän kyllä tuota torjuntaliuosta, sillä borrelioosin vaara on todellinen koirillakin ja voivat punkit kulkeutua koirassa kotiin ja sitä kautta ihmiseenkin. Inhottavia otuksia ne punkit kyllä ovat! :(  Jos punkit ja niiden torjunta eivät ole tuttu juttu, niin kannattaa lukea taustatietoa vaikka täältä:http://www.elainlaakariin.fi/koiran-ulkoloiset-koiran-punkki-koiran-tai-koiran-kirppu/

Punkkien lisäksi kannattaa varautua myös näihin hieman isompiin riesoihin eli käärmeisiin. Oletteko huomanneet että koiran ensi-apu ohjeet käärmeenpiston varalle ovat muuttuneet: Kyypakkausta ei enää itse asiassa suositella annettavaksi koirille sen sisältämän kortisonin vuoksi, sillä kortisoni ei ole koirille kovinkaan tehokas lääke kyynpuremaan ja sen haittavaikutukset voivat olla suuret. Poikkeuksena on kuitenkin ainakin jos kyy pistää koiraa hengitysteiden alueelle – tällöin pistokohta saattaa turvota voimakkaasti ja haitata hengitystä. Näin kesän koittaessa kannattaa kerrata kyyn pureman hoito-ohjeet esimerkiksi täältä:http://www.elainlaakariin.fi/kyyn-purema/

Lopuksi haluan jakaa muutaman hauskan kuvan Jeristä ja hänen uusista ystävistään :) Kaverillani on kaksi koiranpentua, toinen malinois ja toinen saksanseisoja, joista on tullut Jerin uusia parhaita kavereita. Etenkin tämä malinois jaksaa juosta Jerin perässä tunnista toiseen, riekkua toisessa kiinni ja taistella leluista :) Jerikin pääsee taas toteuttamaan sisäistä kutsumustaan, eli tarhantätinä oloa näiden pentujen kanssa kuten kuvista näkyy:

Jeri näyttää rakkaille lapsosilleen miten kurakuoppaa kaivetaan niin, että saa itse kunnon mutakerroksen päälleen.

Jeri ja Ässä harjoittelevat yhteisnoutoa. Vähän vielä on syytä treenata, sillä pojat meinasivat törmätä puuhun tuosta palikasta kilpaillessaan.

Jeri on (vielä toistaiseksi) nopeampi kuin pennut ja nauttii tästä täysin rinnoin.

Ei, kyseessä ei ole näköharha: varjoisassa paikassa metsän kulmassa oli vielä huhtikuun lopussa lunta! :) Sehän oli poikien mielestä ihan parasta: ensin juostaan täysillä nurmikolla ja sitten lumeen viilentymään.

Riikka & Co