lauantai 30. toukokuuta 2009

Highhut's Vulpecula "Cula", 1.5.2008-27.5.2009


Rakas pikkuinen Cula-tyttö menehtyi 27.5.2009. Hän oli ystäväni Annan koira, oman Jeppe-koirani sisko. Cula oli vasta vähän yli vuoden ikäinen lupaava noutajanalku.


Minulle Cula oli herttainen ystävä joka rakasti halia kanssani ja nukkui aina kainalossani hänen kotonaan käydessäni, Jepellä Cula oli maailman paras leikkikaveri. Kaipaamme Culaa suuresti ja kyynelehtien muistelemme häntä.


Culan lähtö oli traaginen, mutta nopea. Cula oli metsälenkillä perheensä kanssa. Koirien juostessa kävi niin, että Vega-sisko törmäsi Culaan vahingossa. Tämä aiheutti kahdeksannen kylkiluun katkeamisen, joka johti nopeasti sisäiseen verenvuotoon ja ilmarintaa. Culan kotiin häntä jäi kaipaamaan emäntä Anna, isäntä Timo ja pikku-Saga, kuten myös koiraäiti Lyra ja sisko Vega.


Itse olen täysin murtunut Culan kuoleman vuoksi. Rakastin pientä Culaa niin kovin paljon. Olin aina kuvitellut Culalle suuren tulevaisuuden: kisavoittoja, pentueita, hienoja metsästysretkiä ja ennekaikkea onnellista koti-elämää. Culan kuolema on kova isku, etenkin koska Cula oli niin nuori. Olen hoitanut Culaa usein hänen syntymästään asti, tapasin hänet ensimmäistä kertaa kun hän oli vielä silmät kiinni vikisevä pikkuinen papi. Seurasin vierestä hänen ja sisarustensa leikkiä pentulaatikolla. Leikkisin hänen kanssaan pihalla, nukuin hänen kanssaan lukemattomia öitä Somerniemellä. En voi uskoa että hän on poissa.


Culan blogia voi lukea osoitteessa  http://vulpecula.vuodatus.net/


Ikuisesti rakasta Culaa ikävöiden, Riikka ja Jeppe


 


"Ystäviä kuolee,


mutta he eivät ikinä katoa.


Heidän muistonsa laskee auringon mailleen,


herättää ruohon


ja maalaa taivaalle sateenkaaren.


Menneiden ystävien muistot


elävät aaltojen lyödessä rantaan


ja tähdenlennoissa.


Tuulen huminassa he kuiskaavat meille,


ettemme kaipaisi heitä niin paljon,


sillä heillä on nyt hyvä olla."


 




 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti